Toistaiseksi ei ole olemassa kansainvälisesti yhteisesti hyväksyttyjä pelisääntöjä hiilijalanjälkien laskentatavoille, laskentamenetelmät ovat kehitysvaiheessa. Fazerille luonnollinen valinta oli aloittaa menetelmän kehittäminen yhdestä suomalaisesta peruselintarvikkeesta, ruisleivästä.
Hiilijalanjälki
Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan yleensä jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaan ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy.
Hiilijalanjäljen ja ilmastokuorman käsitteet on kehitetty mittareiksi, joiden avulla voidaan arvioida erilaisten tekojen ja kulutusvalintojen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen. Hiilijalanjälki mittaa paljonko kasvihuonekaasuja esimerkiksi autolla ajaminen tai juuston syöminen aiheuttaa.
Hiilijalanjälki ilmoitetaan massana, yksikkönä käytetään tapauksesta riippuen tonnia, kilogrammaa tai grammaa. Yleensä hiilijalanjälki ilmoitetaan kasvihuonekaasujen yhteenlaskettuna määränä eli hiilidioksidiekvivalentteina. Eri kasvihuonekaasuilla on erilainen ilmastoa lämmittävä vaikutus, mutta niistä voidaan tehdä laskelmia varten yhteismitallisia, ottamalla huomioon niiden ilmastoa lämmittävä vaikutus verrattuna hiilidioksidiin.
Elintarvikkeiden pienimmät hiilijalanjäljet ovat satoja grammoja, keskitasoiset muutamia kiloja ja suuret kymmenen kilon paikkeilla raaka-ainetuotekiloa kohden. Hiilijalanjälki on globaali suure, sen vaikutukset ja vertailtavuus on kaikkialla samanlainen. Rehevöityminen on erityisesti Suomessa suuri ympäristöongelma, mutta paikallisuutensa vuoksi sen vaikutukset ovat hyvin erilaiset eri alueilla.
Hiilikukka
Fazerin nyt käyttöönottama hiilijalanjälkimerkki, hiilikukka, kertoo mikä on tuotteen hiilijalanjälki. Kukan korostettu terälehti osoittaa kyseessä olevan tuotteen hiilijalanjäljen eli ilmakehään vapautuneen kasvihuonekaasujen määrän tuotteen tuotantoketjussa pellolta kaupan hyllylle. Tuotteen ilmastovaikutus on sitä pienempi, mitä pienempi merkin osoittama luku on.