Satu Heikkilä on 14 lapsen äiti, jolla riittää aikaa ja sydäntä ruoka-apu- ja tukiperhetyöhön. Joka keskiviikko hän hakee Fazerilta leipää ja jakaa sitä apua tarvitseville lapsiperheille perustamansa Satun manna-apu -yhdistyksen kautta. Äitienpäivänä tasavallan presidentti Sauli Niinistö palkitsee Heikkilän ja 28 muuta ansioitunutta äitiä Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleilla.

Satu Heikkilä avasi lastensa päiväkerhon pihassa kirjeen, joka oli viedä jalat alta. Hän luuli sitä tavalliseksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton mainokseksi, mutta sisällä olikin kirje, jossa onniteltiin esimerkillisestä toiminnasta lasten ja nuorten kasvattajana, yhteisvastuun kantajana sekä perhe-elämän ja vanhemmuuden tukijana. Kirje sisälsi myös kutsun mitalien jakotilaisuuteen Säätytalolle.

Toivuttuaan yllätyksestä Heikkilä ajatteli, että miksi juuri minä.

– Olisin siltä istumalta voinut nimetä vaikka kuinka monta äitiä, jotka olisivat sen mitalin ansainneet.

”Tiituksen leipää”

Pian paljastui, että Heikkilän vanhimmat tyttäret Jade ja Roosa olivat ehdottaneet äitiänsä palkinnon saajaksi. 

Heikkilän vaatimattomuudesta huolimatta ei ole epäselvää, etteikö hän kyseistä kunnianosoitusta ansaitse. Suurperheen äiti työskentelee kehitysvammaisten palvelukodissa ja lisäksi Heikkilät toimivat tukiperheenä 7-vuotiaalle Down-lapselle.

Keskiviikot kuluvat ruoka-avun parissa, kun Heikkilä jakaa leipää apua kaipaaville lapsiperheille. Aamuseitsemältä Heikkilä hakee Vaaralasta Fazerin leipomolta auton täyteen tuoreita leipiä, jotka hän jakaa joko kotioveltaan tai vie autolla suoraan perheisiin.

Heikkilän nuorimmat lapset 6-vuotias Tiitus ja 4-vuotias Olga ovat leivänjakoreissuilla usein mukana. Lapset kantavat koreja ja latovat leipiä pusseihin innokkaasti.

– Yhdessä perheessä puhutaan Tiituksen leivästä. Perheen lapset kyselevät, että ”äiti, onko meillä sitä Tiituksen leipää”, se on kuulemma parasta, Heikkilä nauraa.

Kotioven edessä on myös usein jo jonoa, kun Heikkilä saapuu Vaaralasta leipäkuorman kanssa.

– Se harmittaa, että ottajia olisi varmasti vielä paljon enemmän. 

Arjen helpotusta

Ajatus ruoka-aputyöstä lähti Heikkilän omista kokemuksista. Hän on 16-lapsisen perheen esikoinen ja saanut lapsesta asti pitää huolta nuoremmista sisaruksista. Omasta 14 lapsen katraasta vanhin on nyt 26-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Heikkilä, jos joku tietää, minkälaista lapsiperheen arki on. 

Parhaillaan Heikkilä hoiti kuutta alle kouluikäistä lasta kotona. Hyvästä tukiverkostosta huolimatta arjen pyörityksessä oli omat haasteensa. 

– Ruoka on kallista ja raha lapsiperheissä monesti tiukalla. Leivoin paljon sämpylää ja mietin samalla, kuinka lapsiperheiden arkea voisi helpottaa. Ettei tarvitsisi joka toinen tai kolmas päivä sitä leipää leipoa, Heikkilä kertoo. 

Kun lasten kasvettua aikaa alkoi riittää muuhunkin kuin arjen pyörittämiseen, päätti hän ryhtyä tositoimiin. Fazerilla kiireapulaisenakin työskennellyt Heikkilä perusti Satun manna-apu -yhdistyksen, jonka kautta hän alkoi tehdä ruoka-aputyötä. 

Isoin kiitos tulee kotoa

Äitienpäivänä Satu Heikkilä, hänen miehensä ja toinen perheen vanhimmista tyttäristä juhlivat Säätytalolla järjestettävässä äitienpäiväjuhlassa. Juhlan järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 

– Miehelle piti ostaa tumma puku, ja itsellenikin ostin uuden asun. Olen katsonut netistä, miten äidit ovat aiempina vuosina pukeutuneet. Se on arvokas juhla, ja haluan olla sen mukainen, Heikkilä kuvailee valmistautumista juhlaan. 

– Sitä vaan toivon, että saan nukuttua edellisenä yönä, niin eivät ole silmät ihan ristissä. 

Isoin kiitos tulee kuitenkin kotoa

– Ykkösjuttu tässä mitalissa on se kiitos, jota saan omilta lapsilta. Pidän palkintoa osoituksena siitä, että he ovat kokeneet tämän kodin turvalliseksi ja saaneet täältä sellaiset perusarvot. Se tuntuu hienolta.