Lappeenrannan Kasino rakennettiin nykyiseen asuunsa vuonna 1913. Upeassa lehmusten ympäröimässä miljöössä Saimaan rannalla ovat viihtyneet niin keisari kuin muukin vallasväki. Tänä päivänä viehättävä kasinorakennus ja kaunis, rantaan rajoittuva puistoalue tarjoavat virkistävän ympäristön kaikille alueella liikkujille.

Lappeenrannan kylpylätoiminta ja kasinoelämä ovat liittyneet kiinteästi toisiinsa jo reilun vuosisadan ajan. Lappeen kappalainen C.G.Taulerus löysi maakunnan ensimmäisen terveyslähteen 1800-luvun alussa, ja siitä alkoi alueen vilkas terveys- ja turistimatkailu. Hyvinvointia edistävien hoitojen nauttimiseen tarvittiin asianmukainen kylpylärakennus, joka rakennettiin virolaisen kylpylämallin mukaan puusta.

Kaikki menestyvän kylpylä- ja lomakohteen edellytykset Lappeenrantaan syntyivät viimeistään 1800-luvun loppupuoliskolla, kun kaupunkiin rakennettiin junarata ja satama. Keisari Aleksanteri III saapui seurueineen kaupunkiin omalla keisarillisella junallaan, ja satamasta tuli linjalaivojen säännöllinen pysähdyspaikka. Hyvien liikenneyhteyksien myötä upeista rannoistaan ja virkistävistä lähteistään tunnetusta kaupungista tuli etenkin venäläisen ylhäisön, mutta myös kotimaisen säätyläisten suosima kylpyläkaupunki.

Pelkät hyvinvointihoidot eivät kuitenkaan riittäneet terveysturistien ajanvietteeksi, vaan he kaipasivat hoitojen lisäksi myös viihdettä ja vilkasta seuraelämää. Kasinon laadukas palvelutaso kiinnostavine seurapiireineen sekä käyskentely hyvin hoidetulla puistoalueella saivat vieraat viihtymään ja palaamaan kaupunkiin uudelleen. Oman viehätyksensä kaupungin seuraelämään toi salskea Suomen Rakuunarykmentti, joka muodostettiin kaupunkiin keisarin asetuksella jo 1800-luvun lopulla. Rakuunoiden ylväs olemus, luurankotakit ja hurmahousut saivat neidot huokailemaan lehmusten varjostamilla puistokäytävillä, ja saattoipa kohtaaminen johtaa läheisempäänkin tuttavuuteen. Vaikka riehakkaat rakuunajuhlat ovat jo vaihtuneet tämän päivän tunnelmallisiin hää-, karonkka- ja perhejuhliin, voi Kasinon upeassa ravintolaympäristössä edelleen aistia menneiden aikojen omaleimaisen tunnelman ja ilmapiirin.