Kuten ennen kaikki ruoanvalmistus tapahtui äitien toimesta kodin liedellä, myös leipää leivottiin kotona.

Idässä ja lännessä oli omat perinteensä, kuinka monta kertaa vuodessa ja minkälaista leipää tuotettiin perheen ja läheisten tarpeisiin. Fazerilla käsin leivonta alkoi jo 1890-luvulla Kluuvikadun Karl Fazer Caféssa, josta yhtiön tarina sai alkunsa heti vuosikymmenen alussa.

Uuden ajan alku

1890 - 1900-lukujen vaihde oli askel kohti 1920-luvun teollistumista ja naisen roolin muuttumista. Hissi ja raitiovaunu olivat uusinta uutta ja ammattilaisten valmistamat herkut alkoivat ilmestyä suomalaisten huulille. Kerrotaan, että nuoren sokerileipurin Karl Fazerin leipä tarjosi naisille virkistävän vaihtelun arkeen: lämmintä leipää sai perheen huulille ilman omaa työtä. Maussakin saattoi olla jotakin uudella tavalla makuhermoja kutkuttavaa; ehkäpä mausteita Pietarista, Pariisista tai Berliinistä – Karl Fazerin opiskelukaupungeista.

Leivästä nautitaan ja sitä kunnioitetaan kaikkialla maailmassa. Intiassa syödään naanleipää, Ranskassa patonkia ja Suomessa esimerkiksi ruisleipää.

Lähileipää ympäri Suomen

Fazerin leipurit leipovat päivittäin tuoretta leipää erilaisissa pisteissä ympäri Suomen. Fazer lähileipomot ilahduttavat jo 40 myymälässä tuoreella, alusta asti paikan päällä leivotulla leivällä. Maut vaihtelevat jonkin verran paikallisesti ja toiveita otetaan vastaan leipomon kävijöiltä jatkuvasti. Helsinkiläisiä hemmotellaan Tehtaankadun, Pasilan aseman, Forumin ja Citycenterin Fazer Leipomomyymälöillä. Niiden täytetyt leivät ja monenlaiset herkut tuovat käsin leivotun leivän aivan uudenlaiseen elämysympäristöön.

Käsin leivottu lämmin leipä on makuelämys. Fazerin omasta myllystä Lahdesta saapuvat raaka-aineet ovat herkullisen leipämme sydän. Ammattitaito ja tinkimättömyys muokkaavat.