Leipä on monissa maissa yksi ruokakulttuurin kulmakivistä. Toisissa se taas on lähes tuntematon ruoka. Italialainen, meksikolainen, intialainen ja turkkilainen kertovat oman maansa leipäkulttuurista.

Stefano Petricci, Helsinki 

Stefano Petricci

”Pastan ohella leivällä on iso merkitys italialaisessa ruokakulttuurissa. Sitä voi syödä aamusta lähtien, sillä vehnäleipä hillolla on edelleen tyypillinen aamiainen. Leivän muoto vaihtelee alueesta riippuen: joissakin paikoissa leipä näyttää ruusulta, joissakin palmikolta.  Kotiseudullani Toscanassa tehdään leipää, jossa ei ole ollenkaan suolaa. Sitä monet italialaisetkin pitävät outona. Jos leipää ei ole mukana aterialla, tuntuu, että jotain puuttuu. Aterian päätteeksi lautaselle jäänyt kastike syödään loppuun leipäpalaseen kastamalla. Sitä kutsutaan pienen kengän tekemiseksi.” 

Sol Medina-Sivenius, Tampere 

Sol Medina-Sivenius 

”Me meksikolaiset emme syö leipää ruoan kanssa, meillä on tortillat sitä varten. Leipää syödään yleensä ennen tai jälkeen aterian. Kotiseudullani Tyynenmeren puoleisella rannikolla tehdään vehnästä ja maissista leipää, joka paistetaan ulkona uunissa. Sitä syödään aamulla ennen aamiaista. Meksikolaiset eivät syö leipää niin paljon kuin eurooppalaiset. Vaaleaa leipää käytetään vain tietyissä ruokalajeissa, tummaa leipää ei ollenkaan.” 

Bhaanu Madhineni, Helsinki 

Bhaanu Madhineni

”Olen kotoisin Etelä-Intiasta, ja siellä leipä on perinteisesti ollut melko vieras asia. Lapsena melkein inhosin leipää, koska sitä syötiin vain silloin, kun oltiin kuumeessa. Intia on kuin Eurooppa, meillä on satoja erilaisia ruokakulttuureita eri puolilla maata. Pohjois-Intiassa syödään naan-leipää, mutta perinteisesti etelässä ei. Omalla kotiseudullani tehdään makeaa leipää, joka on niin raskasta, että se voisi olla ateria. Siinä on muun muassa linssejä ja vehnää. Sitä syödään lähinnä juhlien aikaan.” 

Başak Yavuz-Blomberg, Turku 

Basac Yavuz-Blomberg

”Leipä on turkkilaisille tärkeää. Me syömme paljon leipää, ja ehkä vähän tuhlaammekin sitä. Suomessa olen kaivannut lämmintä, tuoretta leipää, jota ostetaan aamuisin leipomosta. Aamiaisella leipää syödään esimerkiksi fetan ja oliivien kanssa. Eniten Turkissa syödään vehnäleipää, mutta nykyään myös ruis- ja moniviljaleipää. Ramadanin aikaan leipomoista ostetaan pyöreää, vehnäistä pide-leipää. En tiedä, miten se eroaa muista leivistä, mutta sen syöminen paaston aikana kuuluu asiaan.”