Reunoista rapea ja rypyillä, sisältä pehmeä- siitä tunnistaa riisipiirakan. Karjalasta kotoisin olevan herkkupalan tie suomalaisten sydämiin on pitkä ja rakas. 

Lauri Seppälä pitelee pientä riisipiirakkaa tottuneesti kädessään. Pian eläkkeelle jäävä leipurimestari on työskennellyt yli 40 vuotta riisipiirakoiden parissa. Työ on aloitettu sormin rypyttämällä, ruistaikinaa kaulimalla ja reseptejä kokeilemalla. Ajan myötä perinneruoasta on muotoutunut yksi maan suosituimmista välipaloista ja juhlaherkuista, jonka pehmeä maku on tärkeä osa suomalaista sielunmaisemaa.

Rapea, pehmeä ja rukiinen

Lappeenrannassa sijaitseva Fazerin leipomo on riisipiirakoiden synnyinseudulla. Vaikka sijainti varjelee perinteitä, löytyy Fazerin piirakoista myös omia reseptikokeiluja, jotka ovat saaneet vuosien varrella omintakeisen maun ja monia ihailijoita.

Perinteisen riisipiirakan rakastajan kannattaa kokeilla Rukiista Riisipiirakkaa, jossa huolella ohueksi leivottu rukiinen kuori ja perinteinen riisipuurotäyte. Imatran Riisipiirakan resepti taas on syntynyt vuosien kokemuksen sekä rohkeiden kokeilujen kautta. Toisin kuin perinteet opettavat Imatran riisipiirakoiden reunat ovat korkeat sekä rapeat ja täyte pehmeä ja makea. Piirakan juuret ovat imatralaisessa reseptissä, josta piirakka on saanut nimensäkin.

”Ajatus kaikkien reseptin takana oli, että pitää tehdä hyvää”, Seppälä aloittaa. Mausta ja raaka-aineista ei ole tingitty.

Ei pidä myöskään unohtaa perinteistä Perunapiirakkaa, jossa täyte riisipuuron sijaan onkin samettisen pehmeää perunamuusia. Pienin piirakkaperheenjäsen taas on Vuoksen piirakka, jolla kuitenkin on suuri maku ja nimi; löytyyhän kaima komeasta Vuoksen joesta.

Ajaton maku

Seppälä on työskennellyt riisipiirakan parissa vuosikymmeniä, muttei ole tehnyt päivääkään samaa työtä. Ura alkoi silloisessa Vuoksen Leipomossa 60-luvulla, jolloin piirakat rypytettiin käsin. Parhaimmillaan tehtiin noin 100 piirakkaa viikossa. Siitä tahti on kasvanut ja nykyisin piirakoita valmistuu monta tuhatta päivässä.

”Jokainen päivä on ollut erilainen. Tekemistä ja kehittämistä riittää vielä”, leipurimestari toteaa. Seppälä murtaa riisipiirakan rukiisen reunan ja paljastaa paahtuneen kuoren peittämän samettisen puuron. ”Se tunnelma, kuin olisi mummon uunista piirakan poiminut. Sitä mekin tavoittelemme työllämme.”