Lakritsikasvi on monivuotinen, herneen sukuinen palkokasvi. Se on pensasmainen ja alle metrin korkuinen.

Lakritsikasvin tieteellinen nimi Glycyrrhiza glabra muodostuu kreikan kielen sanoista ”glykys” ja ”rhiza”, jotka yhdessä tarkoittavat makeaa juurta. Sana ”Glabra” puolestaan kertoo tarkemmin kasvin lajista

Lakritsikasvi on kotoisin alueelta, joka ulottuu Välimereltä Afganistaniin ja Kiinaan. Luonnonvaraisina kasvavia lakritsikasvilajeja on noin parikymmentä ja kasvualueillaan se on yhtä yleinen kuin voikukka tai maitohorsma meillä.

Lakritsikasvin viljely

Kasvia viljellään Välimereltä Kiinaan asti, mutta myös Amerikassa. Parhaiten lakrisikasvi menestyy hiekkapohjaisessa maastossa ja runsas auringonpaiste takaa kasville suotuisimmat kasvuolosuhteet.

Sato kerätään syksyllä 3-4 vuotta kasvin istuttamisen jälkeen. 

Lakritsiuutetta juurista

Lakritsiuute valmistetaan lakritsikasvin juurista. Tuoreen lakritsikasvin juuret ovat keltaisia ja puumaisia.

Eri lajikkeiden juurten maku vaihtelee hyvinkin pippurisesta lempeän makeaan ja vain tiettyjen lajien juuret ovat tarpeeksi makeita lakritsiuutteen valmistukseen.

Uutettu neste suodatetaan ja tiivistetään kiinteäksi tai spray-kuivataan lakritsijauheeksi. Lakritsiuutetta myydään myös siirappimaisessa nestemuodossa.