Janna Rantala

Kiire ei ole ihan mahdotonta ruokaseuraa. Varsinainen ruokailun pilaaja on hyväksyvän kohtaamisen välttely.

On niin kiire, ettei ehtisi kissavideoita peukuttaa. Teen sen nyt kuitenkin tässä samalla kun hotkaisen jotain. Niin kutsuttu ateriani unohtuu nopeammin kuin kisun söpö temppu.

Nappaamme jotain ohimennen, venymme viimeiseen asti, annamme kiireen sanella syömisemme, kunnes on ihan pakko päästä palautumaan. Kotimetsä tai kaukomatka- nyt sitten nautitaan ja rauhoitutaan! Mikä levollinen keidas, jossa aistit ovat avoinna, mieli läsnä tässä ja nyt. Ellei arjesta irrota paremmin adrenaliinimyrsky: hyppy tyhjyyteen tai meren syliin. Huikeat syvyydet, elävöittävä kirpaisu.

Sama tyven ja vapaapudotus olisivat läsnä arkisessakin ruokailussa.

Työpaine, arjenpyöritys tai yleiskiire eivät ole vain yhdessä syömisen esteitä - ne ovat hyväksyttäviä tekosyitä toistemme välttelylle.  Ruokapöydässä ei tarjoilla ainoastaan syötävää, vaan toistemme inhimillistä seuraa.

Ruokaillessa kohtaavat arvomme ja aistimme. Pöytä on katettu ihmissuhteiden mutkikkuudella - nykyisillä, menneillä ja tulevilla. Ruokailutottumukset eivät synny ainoastaan siitä mitä syömme, vaan miten syömme. Onko tänään tarjolla proteiinia, kaloreita ja verensokerin säätelijää? Pamautetaanko pöytään tasa-arvokysymykset? Saako santsata tarvitsevuutta?

Yhdessä ruokaillen voi hoitaa parisuhdetta, työkuvioita, vauvan aivojen kehitystä ja teinin mielenterveyttä. Kiire ei ole ihan mahdotonta ruokaseuraa. Nopsastikin ehtii välittää, jos meillä on tänään toisillemme vain hetki aikaa. Varsinainen ruokahalun, itsetunnon ja ilon pilaaja on hyväksyvän kohtaamisen välttely. Se marinoi joka ruokalajin kritiikillä, kiistoilla ja kontrollilla. Se saa väistämään katseet, mitätöimään läsnäolon ja kieltäytymään jaetusta huomiosta.

On yllättävän helppo sivuuttaa vastapäätä ruokaileva ihminen. Kun kännyköitä ei vielä ollut, luettiin tuoteselosteita.  Jätettiin vastaamatta katseeseen. Tuhahdettiin keskustelun aloitukselle. Kehotettiin keskittymään syömisen eikä ruoka suussa puhumiseen. Ei ihme jos samaan pöytään ei ole kovin kiire, edes itsensä kanssa.

Aina ei voi valita ruokaansa tai ruokaseuraansa. Aina ei jaksa, halua tai voi tarjota parasta – ei pöytään eikä itsestään. Olet silti ainoa ruokaseuralainen, jonka käytöstä voit määrätä. Mitä sinä tarjoilet tänään? Miten maistuvat muiden tekeleet?

Syömään ehtii huomattavasti useammin kuin Balille tai benji-nosturiin. Palauttava äärielämys tai hetkeen asettuminen onnistuu kotikonsteillakin. Meillä on ruokaa ja toisemme sen ääressä. Ruokarauha kuin miniretriitti, elämän riipaiseva ohikiitävyys rakkaan katseessa.