Janna Rantala

Unohtakaa erilaiset käsityksenne ruokailun tarkoituksesta. Tästä lähin aterianne varsinainen tarkoitus on pitkä ihana esileikki.

Pariskuntia paljon kuunnelleena tunnen kahdenkeskisyyden ihanuuden, mutta myös kipupisteet. Yleisimpiä pariterapiaan hakeutumisen syitä on tunne, ettei parilla ole enää (tai koskaan ollutkaan) keskinäistä, intiimiä suhdetta. Sen sijaan elämä tuntuu erottavan parin tahoilleen.

Parhaiten voivat yleensä pariskunnat, joilla on sopivasti yhteistä ja sopivasti erillistä. Yhdessä syöminen olisi hyvä tapa lisätä keskinäistä yhteyttä - siinä kun toteutuvat molemmat ulottuvuudet. Olemme yhdessä, mutta kumpikin koemme tilanteen ja ruuan henkilökohtaisella, erilaisellakin tavalla.  Samaan tapaan jaettu kokemus toteutuu hyvässä keskustelussa tai seksissäkin.

Silti pariskunnat puhuvat toisilleen keskimäärin muutaman minuutin päivässä. Toki siihen mahtuu oleelliset huomenet ja hyvät yöt, väliin pari ynähdystä. Tehokkaimmat parit ehtivät jopa riidellä! Seksiin toivotaan myös muutoksia: kestoa, kertoja, kelpaamisen tunnetta ja vaihtelua.

Kuten yhdessä syömiseenkin! Tiellä vain tuntuvat olevan kiire, erilaiset näkemykset ja etenkin epäreilu työnjako. Ruokahuolto on usein jäänyt toisen (perinteisesti naisen) harteille, eikä pari osaa muuttaa roolejaan. Kumppani ei tajua, miten epäreilua on sementoida rakastettu keittiöön. Kun suivaantunut puoliso jättää ruuat tekemättä, reagoi palveluun tottunut kuin lapsi. Yleensä kuin vauva (Yää, missä ateriani! Minulle luvattiin se!) tai kuin uhmakas teini (Ei sitten. Saa sitä ruokaa ravintolastakin.).  

Parisuhdetta edistävämpi näkökulma voi löytyä yllättävästä suunnasta. Repivän riidan sijaan ruokailusta voi tehdä päivän aistillisimman hetken.

Antakaa rakkautenne uhmata aikaa ja paikkaa. Teitä eivät erota valtameret! Kello ei kahlitse (ruoka)haluanne! Vetäisette vartin kahvitreffit matkalla omiin harrastuksiinne. Kohtaatte Skypessä, kun toinen syö monipuolista aamupalaa ja toinen napsii sydänyöllä hotellihuoneessa ylihintaisia maapähkinöitä.

Unohtakaa erilaiset käsityksenne ruokailun tarkoituksesta – luokaa uusi yhteinen merkitys. Toinen on ehkä tankannut protskuu ja toinen vuodattanut kaiken rakkautensa jokaiseen ateriaan, mutta se on nyt ohi. Tästä lähin aterianne varsinainen tarkoitus on pitkä ihana esileikki. Syöttäkää toisianne. Maistelkaa toistenne huulilta. Yhdessä kokkailu on aistillista.

Syödä ehtii sitten myöhemminkin.