Täysjyvä sisältää kuitua, monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita ja on tärkeimpiä kasviproteiinin lähteitä ruokavaliossamme. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet ruisleipäkansaa, joskin täysjyvän käyttö suomalaisessa ruokavaliossa on murroksessa.

Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (THL) selvitti FinRavinto 2017 -tutkimukseen pohjautuen suomalaisten täysjyväviljan kokonaissaantia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun täysjyvän saantia tutkitaan kattavasti koko Suomen aikuisväestössä.  

Täysjyvän kokonaissaanti laskettiin hyödyntämällä elintarvikkeiden koostumustietokanta Fineliä (www.fineli.fi). Täysjyvän kokonaissaannin laskemiseksi Fineliin koottiin tiedot raaka-aineiden ja elintarvikkeiden täysjyväpitoisuuksista. Täysjyvän kokonaissaannin lisäksi selvitettiin tarkemmin täysjyvärukiin, -kauran, -vehnän ja -ohran saantia.

Selvityksen mukaan täysjyvän saanti oli miehillä keskimäärin 63 g ja naisilla 47 g päivässä. Täysjyvän saanti oli Suomessa samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Saanti oli suurempaa Pohjois-Savossa verrattuna Etelä-Suomen alueisiin ja vanhemmilla tutkituilla verrattuna nuorempiin.

Ruis ja kaura olivat tärkeimmät täysjyvän raaka-ainelähteet. Rukiin osuus täysjyvän saannista oli sekä naisilla että miehillä yli puolet täysjyvän kokonaissaannista ja kauran osuus noin neljänneksen. Rukiin kulutus on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä, ja viime vuosina voimakkaasti kasvanut kauran kulutus on ilmeisesti korvannut ruista täysjyvän kokonaissaannissa. Täysjyvävehnän osuus täysjyvän saannista oli noin 10 %.

Elintarvikkeista täysjyvän tärkeimmät lähteet olivat ruisleivät ja puurot. Ruisleivän osuus täysjyvään saannista oli noin puolet, ja puurojen osuus noin viidenneksen.  

Suomalaisten Ravitsemussuositusten (VRN 2014) mukaan aikuisen energiatasolle suositeltavasta 6–9 päivittäisestä viljavalmisteannoksesta vähintään puolet tulisi olla täysjyvää. Suomessa täysjyvän saannille ei ole annettu grammamääräistä suositusta.  Kuidun päivittäistä saantisuositusta 25-35 g on vaikea saada täyteen ilman täysjyväviljan suosimista.

Tutkijoiden mukaan täysjyvän saantia tulisi lisätä erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä ja Etelä-Suomen alueilla. Ikäryhmien väliset erot viittaavat siihen, että eri sukupolvien käyttämät elintarvikkeet poikkeavat toisistaan. Täysjyvän saantilähteitä tulisikin monipuolistaa ja tarjota lisää kotimaisista täysjyväviljoista valmistettuja terveellisiä ja ympäristöystävällisiä tuotteita, kuten aamiais- ja välipalatuotteet ja aterialisäkkeet.   

Linkki tutkimusjulkaisuun

 

Kysymyksiä ja vastauksia täysjyvästä

Mitä on täysjyvä?

Täysjyvää ovat ehjät, litistetyt, rikotut tai jauhetut jyvät, joista on kuorittu pois korkeintaan 2 % syötäväksi kelpaamattomia osia (Health Grain Forum). Jyvän rakenteellisia pääosia, eli jauhoydintä, alkiota ja kuorikerroksia on jäljellä samassa suhteessa kuin ehjässä jyvässä. Täysjyväviljoja ovat vehnä, ruis, ohra, kaura, maissi, riisi ja hirssi. Näiden heinäkasveihin lukeutuvien viljojen lisäksi täysjyväviljoihin lukeutuvat myös kasvit, joiden siemeniä käytetään viljan tavoin, kuten amarantti, tattari, kvinoa ja villiriisi.

Täysjyvä vai kokojyvä?

Täysjyväjauho on jauhettu kokonaisista jyvistä ja täysjyväleipä on tehty kokonaisista jyvistä jauhetuista jauhoista. Täysjyväjauhoa on esimerkiksi täysjyväruisjauho ja täysjyvävehnäjauho eli grahamjauho. Täysjyväleipää on esimerkiksi täysrukiinen jälkiuunileipä. Leipää ei voi tehdä pelkistä kokonaisista jyvistä. Tämän takia sanan kokojyväleipä käyttöä ei suositella. Lähde: Leipätiedotus

Miksi täysjyväviljaa kannattaa syödä? 

Täysjyvävilja on erinomainen B-vitamiinien lähde, esim. tiamiinia ja foolihappoa saadaan eniten viljavalmisteista. Lisäksi se on suhteellisen hyvä E-vitamiinin eli tokoferolin lähde. Suomalaisessa ruokavaliossa täysjyväviljavalmisteet ovat myös monipuolinen ja tasapainoinen kivennäisaineiden lähde, sillä ne sisältävät esimerkiksi mangaania, rautaa, kuparia, magnesiumia ja sinkkiä.