Fazer perusti 50-luvulla monen muun työpaikan tavoin päiväkodin työntekijöidensä lapsille. Nyt sellaisia on enää yksi, Fazerin päiväkoti Vantaalla. ”Toivottavasti tätä ei ikinä lakkauteta”, sanovat Tanja ja Kaarina Paahtio. Heidän perheessä jo kolme sukupolvea on käynyt Fasun päiväkodissa.

Ilmassa tuoksuu makea. Päiväkotia lähestyvä nelivuotias Luka kysyy äidiltään, mistä tuoksu oikein tulee.

Tuulen suunta paljastaa Tanja Paahtiolle, että tuulahdus tulee keksitehtaan marmeladikeksien linjastolta.

”Tämä taitaa olla Jaffa-keksien tuoksua”, hän vastaa.

Rakas ovi johtaa päiväkotiin. Ensi vuonna siellä aloittaa tyttövauva, jolla vielä ei ole nimeä. 

Lukalle ja Tanjalle makeis- ja keksitehtaan pihapiirissä vaihtuvat tuoksut ovat tuttuja. Tanja kävi samassa päiväkodissa 80-luvulla ja kasvoi suklaan, sämpylöiden ja keksien aromeja haistellen.

Aikoinaan tällaiset tehtaiden kyljessä toimineet päiväkodit olivat Suomessa tavallisia, mutta nyt Lukan päiväkoti on Suomen ainoa työpaikan päiväkoti.

Päiväkodin eteisessä on valokuva alkuaikojen Punavuoren päiväkodista. ”Minä istuin noilla samoilla tuoleilla pienenä”, Tanja huokaisee.

Tehtaiden päiväkodit helpottavat arkea

Päiväkodilta Tanja kävelee kuukaudenikäisen vauvansa Fazerin vierailukeskuksen kahvilaan. Siellä hänen äitinsä Kaarina jo odottaakin.

Peruutetaan ajassa taaksepäin, vuoteen 1951. Kaarina oli silloin kuusivuotias jyväskyläläistyttö, jonka iloja oli keräillä karkkipapereita ja arkistoida ne aarrerasiaan.
”Suosikkejani olivat söpöt Kiss Kiss -kääreet ja punakeltaiset Pihlaja-paperit”, Kaarina Paahtio kertoo.

Samaan aikaan Helsingissä makeistehdas Fazer perusti työntekijöidensä lapsille päiväkodin Punavuoreen Perämiehenkadulle.

Fazerin ensimmäinen päiväkoti sijaitsi Helsingin Punavuoressa. Kuva vuodelta 1957. Kuva: Fazerin arkisto.

Fazerin herkut valmistettiin Tehtaankadun makeistehtaassa, joten äitien oli helppo kesken päivän poiketa imettämään vauvojaan. Siihen aikaan äitiysloma oli puolentoista kuukauden mittainen.

Fazerin päiväkoti ei ollut poikkeus 1950-luvun Suomessa. Monet muutkin työpaikat tarjosivat työntekijöidensä lapsille päivähoitoa tehtaan kyljessä. Muun muassa isoilla paperitehtailla, Arabian tehtailla, Helsingissä Meilahden sairaalassa ja Finlayson-Forssalla oli omat päiväkotinsa.

Kun Fazer toiminnan laajentuessa muutti Helsingistä Vantaan Vaaralaan, uudelle tehdasalueelle rakennettiin myös päiväkoti. Se avasi ovensa 1956.

Apulainen saa paikan

Kaarina varttui Jyväskylässä, meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä. Suuri muuttoliike toi Paahtiotkin 70-luvun alussa Vantaan Vaaralaan. Aluksi Kaarina hoiti perhepäivähoitajana naapuruston lapsia.

Vuonna 1973 eduskunta sääti historiallisen päivähoitolain. Kaikkien Suomen kuntien tuli tarjota päivähoitoa jokaiselle sitä tarvitsevalle lapselle. Tuli hoppu, eivätkä kaikki kunnat saaneet heti päiväkoteja pystyyn. Myös osaavasta henkilökunnasta tuli pula.

Kaarina oli juuri eronnut ja hän oli nyt yksinhuoltaja. Eräänä päivänä hän huomasi lehdessä Fazerin päiväkodin etsivän apulaista.
”Muistan edelleen sen työhaastattelun. Minulla oli päässä kukallinen maatuskahuivi.”

Kaarinalle tulee Lukan päiväkodissa nostalginen olo. 

Jo siihen aikaan Fazerilla päiväkodin henkilökunta osallistui uusien työntekijöiden valintaan. Kymmenestä hakijasta tehtävään valittiin Kaarina.

”Olin niin onnellinen ja helpottunut. Mutta enpä todella arvannut, että olisin Fazerilla 36 vuotta, saisin sieltä elannon lisäksi myös ystävät ja harrastukset.”

Joululauluja tehtaan väelle

Kaarina meni uudelleen naimisiin ja synnytti Tanjan. Äitiysloma 80-luvun alussa oli jo pidentynyt kymmeneen kuukauteen. Kaarina vei 11-kuisen tyttärensä Fazerin pienten lasten seimiosastolle, jossa Tanja oppi kävelemään.

”Olin siellä kolmevuotiaaksi. Muistan edelleen sen tuoksun. Siihen sekoittui vanhaa taloa ja vastavalmistettua ruokaa. Tuoksun muistelemisesta tulee vieläkin turvallinen olo”, Tanja kertoo.
Fazerin päiväkodissa ei koskaan ole herkuteltu sen enempää kuin muuallakaan, vaikka tehtaan juurella toimitaankin. Perinteeksi muodostui joulun alla esiintyminen joulun tehtaan väelle sekä eskarivuoden huipennus –kierros tehtaalla.

Suomessa meni 80-luvulla niin lujaa, että Fazerilla kärsittiin työvoimapulasta. Kaarinakin lähti Fazerin jalkapallojaoston naisten kanssa jakamaan lähialueiden postiluukkuihin mainoksia työpaikoista.

”Sillä tavalla me tienasimme mukavasti lisärahaa kisamatkoihin.”

Jalkapallojaoston naiset rentoutuvat äitienpäivänä Porkkalassa Fazerin mökkirannassa. Kuva: Paahtion perhealbumi.

Bussit toivat sitten henkilökuntaa Lahdesta asti.

Mutta 90-luvun lama muutti kaiken. Teini-ikäinen Tanja pääsi kesätöihin ainoastaan kahden viikon Tienaa tonni –kampanjan turvin. Mutta jokaisena taksvärkkinä ja ysiluokan TET-jaksolla Tanja ahkeroi tuotantolinjastolla.

”Ihmisten ilmeet sulivat aina kun esittäydyin. Ai sinä olet Kaarinan tytär! Äidin tuntee täällä edelleen suurin osa, koska hän on hoitanut satoja lapsia.”

Hiihtokisan voittanut Tanja sai komean Dumle-palkinnon! 

Päiväkoti on elämän lisäplussa

Lukion jälkeen Tanja työskenteli Fazerin makeistuotannossa kaksi vuotta. Sen jälkeen hän lähti ammattikoulun asustelinjalle.

”Sinä olit ihan liian pikkutarkka siihen työhön”, tokaisee äiti.

Tanja nyökkää.

”Oli kyllä ihana palata Fazerille. Kaikki oli täällä tuttua ja kotoisaa.”

Tanja on nyt ollut Fazerilla 12 vuotta. Hän on opiskellut työn ohessa tradenomin tutkinnon ja vastaa asiakasmarkkinoinnista shopper marketing coordinatorin tittelillä.

”Tänne jäädessäni en ajatellut, että nytpä lapseni pääsevät Fazerin päiväkotiin. Mutta kyllä se tietysti ihana lisäplussa on ollut.”

Kaarina jäi eläkkeelle 2012, mutta vierailee edelleen päiväkodissa Lukaa hakiessaan ja tietysti isovanhempien päivinä.

”Suloista on se, että aikanaan hoidin pientä tyttöä Miia-Jenniä. Nyt hän on aikuinen ja hoitaa Paakarit-ryhmässä Lukaa.”

Ja ensi vuonna ryhmään liittyy Paahtion kuopus.

Fazerin päiväkoti on tuttu paikka Paahtion perheelle. Nelivuotias Luka kuuluu Paakareihin.

Miten Paahtion perheessä vietetään äitienpäivää?
Kaarina: Minulle parasta ovat aina olleet ne itsetehdyt kortit.

Tanja: Usein me lähdimme äidin jalkapalloporukan kanssa Fazerin mökille Porkkalaan. Sieltä on paljon ihania muistoja, saunomista, veneretkiä ja leikkejä.

Kaarina: ”Kun naisporukalla siivosimme mökin kesäkuntoon, ei tarvinnut maksaakaan mitään.”

Entä mitä herkkuja teillä liittyy äitienpäivään?
Kaarina: Moni luulee, että fazerilaiset syövät koko ajan karkkia. Ei me ainakaan. Mutta kyllä jokaiseen juhlaan aina ostettiin henkilökunnan myymälästä jotakin uutta.

Tanja: Tänä vuonna ostamme varmasti henkilökunnan myymälästä eli Henksusta jotkut ihanat leivonnaiset.