Onni löytyy arjesta. Mitä tapahtuu kotiäiti Wenjunin, maanviljelijä Erikin ja tutkija Miian aamuissa kello 7, ja millaisia ajatuksia hetkeen pysähtyminen heissä herättää?

Wenjun 4449 130919 860x390px.jpgArmollisuus itseä kohtaan ja arjen pienten hetkien arvostaminen. Näitä yhdeksän kuukauden ikäisen poikavauvan äiti Wenjun Fu on opetellut äitiyslomansa aikana.

”Kun esikoiseni Wenla syntyi neljä vuotta sitten, halusin palata jo puolen vuoden kuluttua töihin. Olin kiitollinen, että mieheni Lauri halusi jäädä tytön kanssa vielä neljäksi kuukaudeksi kotiin. Olin nuorempi ja ajattelin työni genetiikan parissa olevan siinä elämänvaiheessa tärkeämpää. Nykyisin osaan olla sekä armollisempi että ottaa rauhallisemmin: perhevapaani kestää yli vuoden. Wenne-poikamme on nukkunut yönsä hyvin – heräämättä aina edes syömään. Olen nauttinut kotona olemisesta. Aamuisin minulla on ihana oma hetki, kun Lauri on vienyt Wenlan päiväkotiin ja lähtenyt sitten itse töihin. Vauva nukkuu, talo on hiljainen ja vain Yumi-koira on seuranani. Keitän pikapuuroa ja lisään päälle suolatun ankanmunan, fermentoitunutta tofua ja suolajuureksia. Kuinka suussasulavaa ja maukasta! Tämä kiinalainen aamupala ei jostain syystä kelpaa muulle perheelleni.”

Erik 1600 020919 860x600px.jpg

”Olen sukutilani neljäs isäntä”

Porvoolaisen maanviljelijän Erik Oljemarkin tuvan ikkunasta näkyy kimmeltävä meri, ja auringonsäteet siivilöityvät aamupalapöytään. Erik vaalii rakasta sukutilaansa.

”Tästä samasta ikkunasta on tarkistettu aamun sää jo reilun sadan vuoden ajan. Sukutilallamme on komea historia: olen tilan neljäs isäntä. Isoisäni isä osti tilan vuonna 1916. Isoveljeni kouluttautui toiselle alalle, joten tila päätettiin jo aikaisessa vaiheessa siirtää minulle. Opiskelin agrologiksi ja aloin pyörittää tilaa sen jälkeen, kun isäni oli menehtynyt syöpään. Maanviljelijän asema on muuttunut vuosikymmenissä paljon ja olen joutunut kasvattamaan tilaa pärjätäkseni. Olen nykyisin kylämme ainoa kokopäivätoiminen maanviljelijä. Meillä on vaimoni Monican kanssa kolme lasta. Kaksi poikaamme asuu tilan yhteydessä ja tyttäremme hieman kauempana. Fredrik-poikamme on töissä tilalla. Kyllähän se tuntuu hyvältä, että suvun perinnölle on jatkaja.”

Miia 2534 060919 860x600px.jpg

”Rauhallinen aamuhetki rentouttaa”

Tutkija Miia Viinamäki saapuu aamuvarhaisella työpaikalleen Vantaalle, levittää joogamaton jumppasalin lattialle ja keskittyy venytyksiin ja hengitykseen. Hetki itselle vahvistaa kykyä keskittyä päivään.

”En ole yhtään aamuihminen. Niinä aamuina, kun töissä on joogatunti, saan oikein tsempata itseäni nousemaan normaalia aikaisemmin ylös sängystä. Joogaa parempaa aamun aloitusta ei kuitenkaan ole – se herättelee kropan ja mielen. Päivä lähtee hyvillä fiiliksillä käyntiin, ja tuntuu hemmottelulta uppoutua hetkeksi vain itseeni. Olen vähän kärsimätön ihminen, ja olen huomannut joogan parantavan keskittymiskykyäni. Tunnilla tapaan myös työkavereita, joita en muuten päivittäin näe. Olemme tiimikavereideni kanssa pyhittäneet joogan jälkeisen hetken yhteiselle kahvittelulle: istumme porukalla syömään aamupalaa ja vaihdamme kuulumiset.”

Lue myös: Kello 11 : Yksi hetki, monta tarinaa

Lue myös: Kello 15 : Yksi hetki, monta tarinaa