Jos kirjoittaisit kirjeen joululle, mitä siinä lukisi? Kysyimme Anulta, Lililtä ja Helenalta heidän joulutoiveistaan.

Helsinkiläinen Anu on viettänyt monta joulua töissä, niin tänäkin vuonna. Mitä hän toivoo? 

”Jos minun toiveeni toteutuu, saat osaksesi valtavasti rakkautta ja huolenpitoa. Elät terveenä ja elämäsi on täynnä turvaa, hellyyttä ja iloa. Kuulet kauniita sanoja ja kanssasi vietetään yhteistä aikaa. Koet itsesi ja elämäsi arvokkaaksi. Toivon, että saat elää lapsen elämää leikkien – ilman huolia.  

On meidän aikuisten tehtävä suojella lapsuuden viattomuutta. Vauvan syntyminen on vanhemmille valtavan iso, tunteellinen ja häkellyttäväkin kokemus. Synnytykseen saattaa liittyä myös dramatiikkaa, ja toivon pystyväni luomaan vanhemmille siihen hetkeen rauhaa ja turvaa. Vastasyntyneen hyvinvointi on minulle ensisijaista.  

Valmistuin kätilöksi 20 vuotta sitten. Sittemmin olen auttanut maailmaan satoja vauvoja, ehkä muutaman pienokaisen myös tänäkin jouluna. Yksi kauneimpia hetkiä on, kun puen vastasyntyneen jalkoihin pienet villasukat ja toivotan hänelle kaikkea hyvää. Villasukissa on jotain hyvin suomalaista, jotain hyvin hellää. Saamme villasukkia lahjoituksina – se on kaunis ele tuntemattomilta vastasyntyneille ja heidän äideilleen. Itsekin olen suuri villasukkafani. Saan upeita sukkia kahdelta tädiltäni, ja kuljen kotona villasukat jaloissa kesät talvet.” 

Lue myös: Yksi joulu, monta tarinaa: ”Teemme joka vuosi yhdessä piparkakkutalon”

Fazer_Lili_9456_081119_860px.jpg

Jos kaikki olisivat samanlaisia, maailma olisi tosi tylsä paikka” 

Keravalainen koululainen Lili rakastaa lukemista ja kirjoittamista, ja kirjoittaa usein joulun alla kirjeen Joulupukille. 

”Kun olin kahdeksanvuotias, kirjoitin sinulle näin: ’Olisi mukavaa, jos kukaan ei riitelisi, kiusaisi ketään ja että maailma olisi avoin. Maailmassa olisi kaikki aina hyvin eikä olisi sotia. Kaikki osaisivat sopeutua erilaisiin ihmisiin. Kaikilla ihmisillä olisi kaikki hyvin. Kaikilla olisi koti, eikä tarvitsisi asua kaduilla. Kaikki saisivat syötävää ja juotavaa. Tällainen elämä olisi paras.’  

Äitini on säilyttänyt kirjeeni. Hän ihmettelee aina, miten en kirjoittanutkaan lahjoista, vaikka tykkään niistä.  

Nyt olen 10-vuotias. Aattona aika matelee, joten leikin ja touhuan paljon ulkona. Aika kuluu niin paljon nopeammin. Vaikka lahjoja on kiva saada, toivon tänä vuonna eniten, että meillä olisi kiva ja hauska joulu. Toivottavasti muillakin on.  

Meillä on koulussa ollut kiusaamista. Ketään ei saisi syrjiä tai kiusata, vaan kaikkien pitäisi saada olla omanlaisiaan ihmisiä. Jos kaikki olisivat samanlaisia, maailma olisi tosi tylsä paikka. ” 

Lue myös: Yksi joulu, monta tarinaa: ”Varamummuna haluan helpottaa perheiden arkea”

Fazer_Helena-Hietapakka_SOS-lapsikyla_0272_201119_860px.jpg

”Toivon vanhemmille armollisuutta itseään kohtaan” 

Varamummuna toimiva Helena aloitti vapaaehtoistyön SOS-Lapsikylän Mummun ja Vaarin tuvassa Vantaalla jäätyään eläkkeelle. 

”Toivon lasten vanhemmille armollisuutta itseään kohtaan. Parhaansa yrittäminen riittää, eikä lapsille tarvitse taikoa elämyksiä koko ajan. Ihan tavallinen arki voi olla todella mukavaa, ja pienemmästäkin aiheesta saa tehtyä juhlan. Koko perhe voi vaikka nauttia kiireettömän iltapalan.  

Mummun ja Vaarin tuvassa vanhemmat pääsevät yhtenä päivänä viikossa valmiiseen pöytään, tapaamaan toisiaan ja meitä mummuja ja vaareja. Olemme käyneet hyvinkin syvällisiä keskusteluja. Joidenkin isovanhemmat ovat satojen kilometrien päässä tai heitä ei ole lainkaan. Silloin kannattaa hyödyntää rohkeasti meitä varamummoja ja -ukkeja.  

Minulla on aina syli vapaana lapsille. Haluan olla läsnä ja kuunnella sekä lapsia että vanhempia. Tapaamiset ovat ihania hetkiä minullekin.” 

Seuraa Anun, Helenan ja Lilin tarinaa Instagramissa: #fazermoment #omannäköinenelämä #northernmagicmadereal