Se hetki, kun koristelet kuusen, tai juot ensimmäisen lasin glögiä. Lili, Anu ja Helena kertovat omista rakkaimmista jouluhetkistään.

Keravalaisessa keittiössä taikinaa katoaa parempiin suihin jo ennen uunia. Pipareiden leipominen on 10-vuotiaan Lilin suosikkipuuhaa joulun alla.

”Pipareiden leipomisessa kivointa on se, että voin tehdä sitä käsilläni. Teemme piparkakkutalon joka vuosi. Isäni on rakennusmestari, ja minä, kahdeksanvuotiaat pikkuveljeni sekä äiti autamme talon kokoamisessa ja koristelemisessa.

Pipareiden lisäksi joulun suosikkejani ovat mummon karjalanpiirakat ja savukala. Ja riisipuuro. Isäni on syntynyt Unkarissa, joten meillä syödään jouluruokien lisäksi myös sellaista tosi hyvää peruna-kananmunalaatikkoa ja oudosti maustettuja leivoksia.

Äiti on tosi tarkka ruuasta. Äidille on opetettu, että ruoan pois heittäminen on kuin heittäisi rahaa roskiin. Joulun jälkeen meillä syödään sitten äidin hassuja kokeiluja.”

Lue myös: Yksi joulu, monta tarinaa: ”Varamummuna haluan helpottaa perheiden arkea”

Helena_Hietapakka_0115_860px.jpg

”Koristelemme kuusen yhdessä aattoaamuna”

Jouluna vantaalaisen Helenan koti täyttyy, kun hänen aikuiset lapsensa kumppaneineen saapuvat joulunviettoon äidin ja isän luo. Yksi tyttäristä tulee Lontoosta asti.

”Koristelemme aamulla kuusen, käymme joulusaunassa. Syömme pitkään ja hartaasti. Vatsat täynnä katsomme jonkun piirretyn elokuvan siitäkin huolimatta, että vietämme joulua aikuisten kesken. Lapsemme jaksavat intoilla, kuinka lapsuusvuosien animaatioista löytyy nyt ihan uusia merkityksiä.

Perheemme aattoiltaan kuuluvat myös lautapelit. Niitä on kertynyt niin iso pino, ettei uusia enää osteta. Samat perinteet toistuvat joka vuosi, eikä kukaan halua muuttaa sitä. Kerran ehdotin lapsille, että matkustaisimme jonnekin, mutta ehdotukseni sai täystyrmäyksen.

Tänä vuonna rikomme traditiota vähän. Yksi tyttäreni ehdotti Secret Santa -ideaa. Jokainen ostaa nyt vain yhden lahjan. Tytär arpoi ennakkoon, kuka hankkii lahjan kenellekin. Näin tulee vältettyä turhia hankintoja. Samalla lahjojen jako on hauska leikki, kun lahjansaaja ja muut arvuuttelevat, keneltä paketti on.”

Anu_Fazer_9690_860px.jpg

”Se hetki, kun ei ole valoisaa, mutta ei myöskään pimeää”

Kätilönä työskentelevän Anun lempipaikka maailmassa on metsä.

”Olen kasvanut luonnon lähellä, joten kaipuu sinne asuu sydämessäni. Metsä merkitsee minulle rauhaa. Siellä voin ladata akkuja hektisen työni vastapainoksi. Luonnon tuoksussa on taikaa, jonka keskellä on helppo hengittää ja unohtaa huolet. Pidin eläimistä jo lapsena, ja pitkät metsälenkit labradorinnoutaja Udon kanssa ovat voimaannuttavia. Se on paras lenkki- ja mökkeilykaverini. Luonto inspiroi minua myös kuvaamaan. Auringonnousuissa ja -laskuissa on jotain lumoavaa. Lempeä valo, sen jatkuva muuttuminen ja värit ovat vangitsevia. Kun vuoden pimeimpään aikaan näkee sinisen hetken, siitä ei malta päästää katsettaan. Se hetki, kun ei ole valoisaa, mutta ei myöskään pimeää. Hämärässä valo taittuu lähes taianomaisesti kauniin siniseen. Pohjoinen luonto on kaunis.”

Lue myös: Yksi joulu, monta tarinaa: ”Jos toiveeni toteutuu, saat rakkautta ja turvaa”

Seuraa Lilin, Helenan ja Anun tarinaa: #fazermoment #omannäköinenelämä #northernmagicmadereal