Joskus toisen ihmisen kaunis ele tai vaikkapa rakas esine muistuttaa meitä joulun hyvistä hetkistä. Kysyimme Helenalta, Anulta ja Lililtä heidän joulusymboleistaan.

Varamummu Helena on valmistautunut jouluun auttamalla SOS-Lapsikylän Mummun ja Vaarin tuvassa lapsia tekemään joulukoristeita. Se muistuttaa oman perheen jouluista vuosien takaa.  

”Kun omat lapseni olivat pieniä, päiväkodissa tehtyjä koristeita ripustettiin aattoaamuisin hartaudella joulukuuseen. Oli tärkeää, että jokaisen neljän lapsen koriste pääsi esille. Sitä seurasi vaihe, kun nämä ’kömpelöt’ koristeet hävettivät teini-ikäisiä. Nyt lapseni ovat 29–39-vuotiaita, ja vanhat koristeet ovat taas arvossaan. Olemme saaneet monet naurut penkoessamme koristelaatikkoa ja muistellessamme niihin liittyviä tarinoita. Koristeissa näkyy ihanasti lasten kehitys.  

Kun jäin Fazerilta yli 20 vuoden työuran jälkeen eläkkeelle, ryhdyin SOS-Lapsikylän Mummun ja Vaarin tuvan vapaaehtoiseksi. Minulla ei ole vielä omia lapsenlapsia, joten on mukavaa autella muita perheitä. Lasten into on käsinkosketeltavaa ja saa aina hymyn huulille. Vanhempienkaan ei kannata ottaa kaikkea turhan vakavasti! Meidän perheessämme huumori on välillä hirtehistäkin, mutta kun oppii nauramaan itselleen, alkaa itsetunto olla kohdillaan.”

Fazer_Anu_9754_860px.jpg

”Työkavereiden välittäminen ja huolenpito toi hyvän mielen” 

Riisipuuro höyryää kattilassa, kun kätilönä työskentelevä Anu kauhoo sitä lautasille. Hänen työpaikallaan on perinne, josta yritetään pitää kiinni kiireenkin keskellä: jouluna vuorossa olevat syövät yhdessä puuroa. 

”Riisipuuron keittäminen tuo mieleen lämpimiä muistoja. Olin nuori, vastavalmistunut kätilö ja joulun yövuorossa, kun vanhemmat työkaverini yllättivät keittämällä minulle riisipuuroa. Ele oli pieni, mutta samalla valtavan suuri. Työkavereiden välittäminen ja huolenpito toi hyvän mielen. Muistan tuon hetken ja tunteen varmasti loppuelämäni. Olenkin osaltani halunnut jatkaa tätä perinnettä ja tuoda joulun työpaikalle.  

Pyrimme osastollamme keittämään vuosittain joulupuuron vuorossa oleville. Pyhinä tehdään töitä tavalliseen tapaan, mutta minulle olisi tärkeää, että yhteinen puurohetkemme erottaa joulun muusta arjesta. Tässä työssä tulee joka päivä vastaan ihania hetkiä, mehän vietämme joka vuorossa syntymäpäiviä. On koskettavaa, kun vanhemmat ovat aidosti liikuttuneita hämmästellessään vastasyntynyttä. ‘Tässä hän vihdoin on, häntä on odotettu pitkään.’”

Lue myös: Yksi joulu, monta tarinaa: ”Jos toiveeni toteutuu, saat rakkautta ja turvaa”

Fazer_Lili_9409_860px.jpg

”Vaaleanpunainen joulupallo on nähnyt kaikki jouluni” 

Kun Lili syntyi pari viikkoa ennen joulua vuonna 2009, hän myllersi tietämättään koko sukunsa perinteet. 

”Olin isovanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi, ja äiti on kertonut, että syntymäni jälkeen joulusta tuli lasten juhla. En muista ensimmäistä jouluani, mutta äiti sanoo, että kiersin koko joulun sylistä syliin ja olin kaiken keskipiste. Ensimmäisenä joulunani sain lahjaksi pikkuserkuiltani vaaleanpunaisen joulupallon. Se on nähnyt kaikki jouluni. Ripustan pallon yleensä olohuoneen isoon joulukuuseen.  

Jouluaattoaamuna meillä on rauhallista. Kun herään, jään sänkyyn lukemaan kirjoja. Joululomassa parasta on se, ettei ole kiire mihinkään ja koulusta on vapaata.  

Kun kasvan isoksi, vien varmaan joulupalloni omaan kotiini. En vielä tiedä, mikä minusta tulee aikuisena. Ehkä avaruustutkija, koska tykkään lukea kaikesta jännittävästä, ja avaruus on jännittävä paikka.”

Lue myös: Yksi joulu, monta tarinaa: ”Teemme joka vuosi yhdessä piparkakkutalon”

Seuraa Helenan, Anun ja Lilin tarinaa: #fazermoment #omannäköinenelämä #northernmagicmadereal