Aluksi oli kaksi kaverusta Kauppatorin kahviteltassa. Nyt on iloinen herraporukka ja pitkä vakiopöytä Fazer Café Kluuvikadussa. Tähän pöytään saa tulla juuri sellaisena kuin on. Jos jotakuta ei hetkeen näy, ystävän perään kysytään.

Helsinkiläinen Yrjö Palotie herää torstaiaamuna kuudelta kotonaan Lauttasaaressa, kuten hän on herännyt jokaisena arkiaamuna vuosikymmenten ajan. Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt asiamies suuntaa keittiöön, kaataa itselleen lasillisen appelsiinimehua ja selaa läpi päivän lehden.

Seitsemän maissa Yrjö hyppää autoonsa. Helsingin teillä on vielä väljää, sillä aamun pahin ruuhkahuippu on vasta edessä. Puoli kahdeksalta hän istuu jo Kluuvikadun Fazer Cafén pöydässä ja nostaa kahvikupin huulilleen.

Reitti tuttuun pöytään löytyisi vaikka silmät ummessa, sillä parhaimmillaan Yrjö suuntaa tänne neljänä päivänä viikossa. Eikä hän ole ainut. Nurkassa sijaitsevan pöydän tuolit täyttyvät nopeasti pääkaupunkiseudulla asuvan ystäväporukan jäsenistä. Aamun ensimmäiset tervehdykset vaihtuvat samalla, kun pöydille asetellaan valkoisia kahvimukeja.

Parhaimmillaan pöydän ympärillä on parikymmentä kahvittelijaa. Jokainen saa tulla ja mennä omien menojensa mukaan. Tänään paikalla on kahdeksan miestä. Porukan keski-ikä on seitsemissäkymmenissä.

Fazer 0820 860x490.jpgYrjö Palotie käy tapaamassa ystäviään Fazer Café Kluuvikadussa Helsingissä jopa neljänä päivänä viikossa.

Satunnainen kohtaaminen johti ystävyyteen

Mikä yhdistää työelämästä eläkkeelle siirtyneitä miehiä, jotka ovat kokoontuneet nauttimaan aamun ensimmäisen kahvikupillisen yhdessä jo vuosikymmenien ajan?

”Sattuma”, naurahtaa espoolainen Arne Pihlström.

Sattumaa avusti Helsingin Kauppatori, jonne lähistöllä työskennelleet miehet kokoontuivat aamukahville ensimmäisen kerran jo kesällä 1988.

”Meillä oli tapana istua Yrjön kanssa kahvilla legendaarisessa Anja Snellmanin kahviteltassa. Olemme Yrjön kanssa vanhoja työkavereita”, Arne muistelee.

Vähitellen saman pöydän ääreen liittyivät viereisissä pöydissä istuskelleet miehet. Aiemmin toisilleen tuntemattomien ihmisten satunnaisesta kohtaamisesta syntyi tiivis ystäväporukka, joka on kannatellut jäseniään näihin päiviin saakka.

”Kluuvikadulle siirryimme 2000-luvun alussa, sillä porukka oli vuosien aikana kasvanut ja täällä oli tarpeeksi isot pöydät. Samalla kahvitteluporukka vakiintui sellaiseksi kuin se on nyt”, Arne jatkaa.

Fazer 0768 860x490.jpg
Aamukahviseura motivoi nousemaan ylös kukonlaulun aikaan. Tänään Fazer Café Kluuvikadun pöydän ympärille kerääntyivät Risto Leka, Arne Pihlström, Yrjö Palotie, Tapio Sademies, Risto Soppanen, Ruurik Peura, Juhani Perttula ja Matti Visanti.

Aamukahvi starttaa napakasti myös eläkeläisen päivän

Alkuaikoina aamukahvit juotiin yhdessä ennen töihin menoa. Tapa on jatkunut, vaikka suurin osa miehistä on jo siirtynyt vapaaherroiksi eläkkeelle.

”Vaimoni on kiitellyt tätä ystäväporukkaa, sillä hän pelkäsi, että jään aamuisin vain kotiin nukkumaan. On hyvä, että pidän vanhan rutiinin päällä”, Yrjö sanoo.

Vaikka kaikkien mielestä eläkkeellä parasta on vapaus, on arkisen rytmin säilyttäminen tärkeää. Sängyn pohjalle on liiankin helppo jäädä. Pöydän ympärillä istuu lentäjiä, kultaseppiä, insinöörejä ja kaupungin virkamiehiä. Puheenaiheet syntyvät itsestään vaikkapa uutisen tai poliittisen päätöksen pohjalta. Jokainen saa istua pöydän ympärillä juuri sellaisena kuin on.

”Käymme läpi päivän politiikkaa, mutta emme keskustele kenenkään uskonnollisesta vakaumuksesta tai poliittisesta puolueesta”, Helsingin kaupungin virkamiehenä työskennellyt ja ”Hietsun kirppiksen isänäkin” tunnettu Tapio Sademies sanoo.

Jokaisen mielipide on tärkeä

Yksityiselämästään miehet avautuvat pöydän ympärillä harvakseltaan. Vaikkapa lasten eroista voidaan mainita ohimennen, mutta vaikeita asioita ei jäädä vatvomaan. Kulttuurivinkkejä sen sijaan jaetaan ahkerasti.

”Jos joku on ollut jossain hyvässä taidetapahtumassa, siitä syntyy kyllä keskustelua”, Tapio kertoo.

”Ei tarvitse itse mennä tapahtumaan, kun toinen kertoo, millaista siellä oli”, Arne nauraa vieressä.

Huumorintaju on selvästi yksi ystäviä yhdistävä tekijä. Vuosien aikana porukka on hioutunut yhteen. Näkökulmat tukevat toisia, ja jokaisen mielipide on tärkeä.

Fazer 0795 860x490.jpgOsa porukasta syö aamupalan kotonaan ennen lähtöä. Usein tiskiltä tarttuu kahvin kaveriksi mukaan pulla.

Liito-oravia ja mustien aukkojen syntyä

Vilkkaimmat kahvipöytäkeskustelut viriävät politiikan lisäksi kaupunkisuunnittelusta, urheilusta ja vaikkapa liito-oravien levinneisyydestä. Eräänä kahvittelukertana mielipiteitä vaihdettiin mustan aukon syntyvaiheista.

Puheenvuoroa on isossa porukassa välillä vaikea saada, ja pöydän ympärillä ja päissä saatetaan käydä samaan aikaan useita eri keskusteluja.

”Olen aina sanonut, että täällä on kaksi lausetta aikaa esittää mielipiteensä, sitten jo puheenaihe vaihtuu”, Tapio nauraa.

Kun joku porukasta täyttää vuosia, pöytään saattaa ilmestyä kermakakku. Yleensä suurin osa syö aamupalan kotona ja nauttii paikan päällä kahvin ja pullan. Porukka pitää yhteyttä myös aamutapaamisten ulkopuolella. Tammikuussa järjestettävät pikkujoulut ovat kaikille vuoden kohokohta. Juhla alkaa keskustassa asuvan Risto Lekan luona. Flyygelin äärellä nautitaan alkupaukut ja suolaista purtavaa. Ilta jatkuu ravintolaillallisen merkeissä.

Fazer 0784 860x490.jpg
Ystävykset tapaavat toisiaan myös aamutapaamisten ulkopuolella. Suunnitteilla on jo perinteiset pikkujoulut, joita vietetään tammikuussa.

Poissaolevan perään aletaan kysellä

Puheesta aistii aidon välittämisen. Jos jotakuta ei muutamiin viikkoihin näy, aletaan hänen peräänsä pian kysellä.

”Aina joku meistä tuntee jonkun, joka tietää, mitä kyseiselle henkilölle kuuluu ja missä hän on”, Yrjö sanoo.

Kello lähestyy aamuyhdeksää. Parkkiaika on loppumassa – tai pikemminkin alkamassa – ja kahvikupit tyhjentyneet.

”Ilman porukkaamme elämä olisi tylsempää. Tässä iässä hyvää elämää on se, että pää on kunnossa, jalat liikkuvat ja ystävien kanssa voi jutella”, Yrjö jatkaa.

Samanhenkinen porukka, yhtenäinen arvomaailma ja myönteinen ilmapiiri vetävät miehet Kluuvikadun kahvilaan päivästä toiseen.

”Vaikka itsellä olisi jonain aamuna huono fiilis, se unohtuu pian, kun pääsemme vauhtiin”, Tapio summaa.

Lue myös: ”Välillä itkettää kun ajattelen, miten onnekas olen”