Onni löytyy arjesta. Mitä tapahtuu kotiäiti Wenjunin, maanviljelijä Erikin ja tutkija Miian illoissa kello 19, ja millaisia ajatuksia hetkeen pysähtyminen heissä herättää?

Wenjun 4558 130919 860x390px.jpg

Mikä sen hauskempaa kuin kerätä omenat omasta puusta ja poimia sienet kotipihan nurmikolta. Äitiysvapaalla oleva Wenjun Fu rakastaa kokkaamista, ja etenkin sienet ovat hänen suuri suosikkinsa.

”Olen kotoisin Shanghaista ja miehelläni Laurilla on virolaiset ja inkerinsuomalaiset sukujuuret. Kokkaan fuusioruokaa, joka ei ole täysin kiinalaista tai suomalaista. Kiinalaisessa keittiössä käytetään kekseliäästi sieniä. Rakastan raaka-aineiden löytämistä. Käymme koko perheen voimin sienessä todella usein. Äitini on erinomainen ruoanlaittaja, mutta hänen pinnansa on lyhyt. Hän ei jaksa opettaa, kun kysyn jotain – sanoo vain, että siinä on ripaus sitä ja ripaus tätä. Haluan grammamääräiset ohjeet! Olen itse kokeillut ja epäonnistumisten kautta oppinut. Suomalaisista ruoista bravuurini on lihapullat ja perunamuusi.”

Lue myös: Kello 7: Yksi hetki, monta tarinaa

Fazer 2467 060919 860x600px.jpg

”Kiipeilyn jälkeen haetaan jätskit”

Magnesiumia kämmeniin ja tiukka ote kallionseinämästä. Tutkija Miia Viinamäki löysi boulderoinnin eli vapaakiipeilyn nelisen vuotta sitten.

”Kävin poikaystäväni kanssa kokeilemassa boulderointia ja hurahdin heti. Kiipeilyssä parasta on yhteisöllisyys. Halleilla on ihanaa porukkaa, ja uudet tulokkaat otetaan lämpimästi vastaan. Huomaan juttelevani helposti tuntemattomien kanssa, kun koitamme yhdessä ratkoa, miten jonkun reitin pääsisi ylös. En ole yhtään kilpailuhenkinen: haluan kilpailla itseni kanssa, en muita vastaan. Kiipeily auttaa kestämään pettymyksiä, sillä kaikkia reittejä ei pääse ylös, vaikka kuinka yrittäisi ja se on pakko hyväksyä. Kun olen onnistunut jossain hankalassa reitissä, vieressä on vielä vaikeampi. Hallien lisäksi kiipeilen luonnonkallioilla. Rakastan metsässä liikkumista, ja minulle ulkona kiipeily on ensisijaisesti luonnosta nauttimista. Reissuille pitää tietenkin ottaa mukaan hyvät eväät. Kuulun kiipeilyporukkaan, ja olemme nimenneet itsemme Ice Cream Clubiksi. Juttumme on, että kävelemme aina kiipeilyn jälkeen kauppaan ostamaan jäätelöt.”

Lue myös: Kello 11: Yksi hetki, monta tarinaa

Erik 1461 020919 860x600px.jpg

”Kotitilaani liittyy paljon rakkaita ruokamuistoja”

Porvoolainen maanviljelijä Erik Oljemark on isännöinyt reilut sata vuotta vanhaa sukutilaansa jo vuodesta 1979.

”Olen ollut naimisissa vaimoni Monican kanssa 38 vuotta, pitkässä liitossa joustoa ja ymmärrystä on riittänyt. Meillä on iso perhe – kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta – ja on hienoa, kun pääsemme kokoontumaan yhteisen pöydän ääreen. Vaimoni innostuu välillä sunnuntaisin laittamaan jotain parempaa ja kutsuu silloin kaikki syömään. Metsästän, joten pakkasestamme löytyy usein ainekset vaimoni erikoisuuteen, mureaan riistapaistiin. Arkisin syömme yleensä kahdestaan, vaikka poikamme asuvatkin perheineen pihapiirissä. Kotitilaani liittyy paljon rakkaita ruokamuistoja. Esimerkiksi oman äitini eläessä pöydässä oli joka aterialla jälkiruokaa, siitä hän ei tinkinyt. Tässä työssä tottuu tekemään pitkää päivää. Olen uutisfriikki, ja otan uutislähetykset joka ilta nauhalle. Päivän parhaita hetkiä onkin, kun pääsen vihdoin heittäytymään vatsa täynnä vaimon kanssa sohvalle ja katsomme yhdessä uutiset.”

Lue myös: Kello 15: Yksi hetki, monta tarinaa