Yksi haukkaa kerralla, toinen pistelee puolikkaina, kolmas yhdistää homejuustoon. Suomalaiset syövät 25 miljoonaa Vihreää kuulaa vuodessa, ja herkutteluhuippu on joulun aikaan.

1 Sielukas marmeladi

Kaikilla karkeilla ei ole sielua, mutta Vihreällä kuulalla on, sanoo tuotantoassistentti Joni Pihlajärvi Fazerin Lappeenrannan tehtaalta.

”Tuo sielu heijastelee joulunajan henkeä ja tunnelmaa: jotain sellaista, jota joulusta koko vuoden kaipaamme ja odotamme, ja jollaisen vain joulu lopulta tullessaan tuo.”

2 Joulunajan suosikki

Vihreitä kuulia tehdään Lappeenrannassa 25 miljoonaa kappaletta vuodessa. Suurin osa niistä nautitaan juuri jouluna: suklaakonvehtien tapaan marmeladirasia ostetaan lahjaksi toiselle ja vuosittaisena perinteenä usein myös itselle.

3 Kansan kahtiajakaja

Jos kaikki suomalaiset söisivät kuulia, niitä menisi henkeä kohden noin neljä ja puoli kappaletta vuodessa. Marmeladi jakaa kansan kuitenkin kahtia, ja jotkut eivät sitä suuhunsa pistä. Muiden täytyykin rakastaa Vihreitä kuulia antaumuksellisesti, sillä heidän suuhunsa uppoaa helposti niidenkin osuus, jotka eivät kuulia nauti.

”Olen seurannut vierestä, kuinka puolen kilon rasiallinen kuulia eli 23 kappaletta häviää ihan hetkessä”, kertoo Fazerin Lappeenrannan valmistusyksikön päällikkö Matti Huttunen.

4 Kohta ysikymppinen

Aikoinaan Vihreät kuulat pakattiin puu- ja vanerilaatikoihin. Tämän jouluisen marmeladilaatikon suunnitteli Meta Arppe.

Fazer aloitti Vihreiden kuulien valmistuksen 1929 Helsingin Tehtaankadulla. Vuosina 1960–1988 kuulat pyörivät Vantaan Fazerilassa, kunnes pääkaupunkiseudun työvoimapulan takia tuotanto siirtyi aivan uuteen tehtaaseen Pohjois-Suomeen.

Kun Ranuan yksikkö päätettiin sitten sulkea, Joni Pihlajärvi suuntasi vuonna 1999 puolenkymmenen muun kanssa Lappeenrannasta Lappiin perehtymään marmeladinteon taitotietoon.

”Tuntui kyllä hurjalta lähteä lappilaisilta hakemaan tuotanto etelään, mutta hyvin he meidät ottivat vastaan. Lappeenrannassa aloimme pyörittää Vihreitä kuulia millennium-vuonna 2000.”

5 Vegaaninen herkku

Vihreät kuulat syntyvät lähinnä lappeenrantalaisesta vedestä, sokerista, glukoosisiirapista ja päärynäaromista. ”Sekä joulupukilta tilatuista ainesosista, jotka ovat tuotantosalaisuuksia”, Joni Pihlajärvi lisää velmusti hymyillen.

Hyytelöimiseen käytetään pektiiniä, joten kuulat sopivat myös vegaaneille. Tämä todetaan myös marmeladirasiassa teksteillä: vegan sekä gelatin free.

6 Käsityön taidonnäyte

Vihreiden kuulien linjasto pyörii vinhasti heinäkuusta joulukuun alkupuolelle, ja valmistussesonkina kuulia putkahtaa viikossa eli maanantaista keskiviikkoon puolitoista miljoonaa kappaletta eli 68 000 puolen kilon rasiaa. Torstaisin ja perjantaisin Fazerin tehdas valmistaa muun värisiä marmeladeja.

”Teemme täällä Lappeenrannassa myös Pihlajaa ja Finlandiaa. Noin puolet vuodesta marmeladilinjoilla on kaikkiaan kymmenen ihmistä, mutta heinäkuussa koulutamme sitä varten aina uusia työntekijöitä. Huippuviikkoina viitisenkymmentä työntekijää tekee marmeladeja kahdessa vuorossa. Hulina on kova”, Matti Huttunen ja Joni Pihlajärvi kertovat.

Kuulien tekeminen vaatii normaalia enemmän työntekijöitä, sillä kuulat poimitaan sokeroinnin jälkeen käsin laatikkoihin jäähtymään. Marmeladit saavat levätä vähintään kuutisen tuntia, jonka jälkeen ne pakataan jälleen käsipelillä yksitellen rasioihin.

7 Sopasta kuula

Vihreitä kuulia varten keitetään kerrallaan 500 kilon soppaa 40 minuutin ajan. Kuumimmillaan massa on rapiat sata astetta.

”Ikään kuin leivänjuuren tapaan mukaan laitetaan myös rikki menneitä valmiita kuulia. Näin marmeladimassaan tulee parempi koostumus”, Joni Pihlajärvi kertoo.

Muutaman kymmenen metrin linjastolla kattilasta sokerointiin kuulien lämpötila laskee alle 50 asteeseen. Näin sokeri tarttuu hyvin muttei sula kuulien pinnalle.

8 Kahdesta yksi

”Joskus joku kertoo kuvittelevansa, että liitämme täällä tehtaalla kuulanpuolikkaat nuolaisemalla niiden pintaa”, Joni Pihlajärvi kertoo.

Vielä Ranuan-aikaan puolikkaiden yhteen puristaminen oli käsityötä, mutta vuodesta 2000 lähtien se on hoitunut pohjoissuomalaisella konepajalla rakennetun masiinan voimin.

Työntekijä asettelee ensin kaksi muottilevyä vastakkain ja siirtää ne koneen yhteen puristettavaksi. Kone myös kippaa valmiit kokonaiset kuulat laariin, josta ne jatkavat kohti pienen betonimyllyn näköistä sokerointirumpua.

Koska aina kaikki kuulat eivät kuitenkaan suostu muottikupeista irtoamaan, kolmepiikkiset vanhat haarukat irrottamista varten ovat yhä linjastolla käytössä.

Fazerilassa kuulat poistettiin valumuoteista käsin haarukalla vielä vuonna 1987. Kuva: Fazer / Ralf Kollin

9 Yhdestä kaksi

Vihreiden kuulien suosion salaisuus perustuu Joni Pihlajärven mielestä paitsi makuun ja tunnelmaan myös siihen, että kuula ei monen muun makeisen tapaan lennä vain suoraan suuhun.

”Kuulaan liittyy leikittävyys. Harva laittaa kuulan kokonaisena suuhun. Useimmat puolittavat sen ja syövät ensin yhden ja sitten toisen puolikkaan.”

10 Joulutorttu ja nimikorttiteline

Perinteisesti Vihreillä kuulilla on koristeltu kakkuja ja piparkakkutaloja, ja viime aikoina niitä on keksitty käyttää joulutorttujen täytteenä. Uusimpia tarjoilutapoja on jakaa kuula, laittaa puolikkaiden väliin sinihomejuustoa ja kiinnittää osaset toisiinsa cocktailtikulla.

Vihreät kuulat soveltuvat juhlapöytään myös hauskoiksi nimikylttitelineiksi, joihin voi asettaa paperilaput ja niihin istumapaikkalaisen nimen. Jälkeenpäin telineitä ei tarvitse keräillä ja viedä kaappiin säilytykseen, sillä ne on mitä todennäköisimmin syöty.