Espoolaisäidit pelasivat poikiensa joukkuetta vastaan fudismatsin. Tästä innostuneena he päättivät perustaa oman joukkueen, HooGee Tornadonnat. Näitä naisia yhdistää 08-poikien ja oman jalkapallojengin lisäksi myös lapsuuden vahvat karkkimuistot.

Nina Heinrichs (kuvassa ylh. vas.):
”Kun veljeni kanssa pääsimme isänäidin eli Famin luokse vierailulle, kaivoi Fami kaapeistaan pussillisen Fazerin parhaita. Kun tuli minun vuoroni noukkia pussista muutama makeinen, yritin aina löytää Kiss-Kissit. Niiden maku ei unohdu koskaan. Lapsena inhosin pussin Toscaa. Nyt pidän niistä kaikkein eniten!”

Johanna Norrback-Ilvessalo (ylh, toinen vas.:)
"Aina uinnin jälkeen veljeni ja minä saimme markan kolikot ja kipaisimme uimahallin yläkerran pieneen kioskiin karkkiostoksille. Minä ahmin kaikki namit heti, kun taas veljeni säästi jokaisen. Hän lajitteli ne kotona värijärjestykseen ja kätki pieniin laatikoihin. Toisinaan menin ja maistelin hänen karkkejaan salaa. 

Maarit Lumiaho:
”Syntymäpäivinäni sain Keravan Jenny-mummolta pussillisen Fazerin parhaita. Ensimmäiseksi etsin tietysti Kiss-Kissit. Ne kiiltävät paperit ja kissanpoikasten kuvat olivat aarteitani, jotka kätkin kirjoituspöydän laatikkoon.” 

Nora Lehtinen:
"Varkauden Else-mummilla oli aina kahta karkkilaatua. Kristallikulhosta löytyi ranskalaisia pastilleja, minulle hän antoi pussillisen Fazerin parhaita. En ole mikään kärsivällinen tyyppi, mutta sekä pastilleja että Kiss-Kissejä jaksoin imeskellä kunnes päällysteet katosivat kokonaan. "

Alarivi: 

Jessica Lindqvist:
"Vietin juuri 40-vuotissynttäreitäni ja toteutin lapsuuden unelmani pyytämällä vieraitani pukeutumaan karkkiteemaan. Itse puin pinkin prinsessamekon ja koristauduin vaahtokarkkikoruilla.

Suurimpaan jättikulhoon kaadoin sinisiä yksittäispakattuja suklaakonvehteja. Jos olisin saanut valita, ne olisivat olleet pinkkejä eli Geishoja. Mutta miehelläni on keliakia, joten valitsin gluteenitonta Fazerin sinistä."

Outi Jarimo:
”Meillä oli lapsuudenperheessäni useammin suklaata kuin karkkia, koska isäni rakasti suklaata. Lauantaisin minäkin söin Fazerin Sinistä. Perinne näyttää jatkuvan, koska nykyinen puolisoni rakastaa Fazerin yksittäispakattuja konvehteja, joita syö kahvin kanssa.”

Pia Wilander:
”Lahja-mummuni asui Ikaalisissa vartin ajomatkan päässä lapsuudenkodistani, joten vierailimme hänen luonaan joka viikko. Siellä odotti aina pussillinen Fazerin parhaita. Viisi vuotta nuorempi pikkusiskoni hävisi aina kisan. Eli minä voitin Kiss-Kissit itselleni.”

Laura Häkkinen:
”Vien usein asiakkaita syömään helsinkiläiseen Rivoli-ravintolaan. Siellä on aina Kiss-Kiss-karkkeja kulhossa. En voi koskaan kävellä niiden ohi. Ulkomaalaiset vieraani eivät tietenkään tunne Kiss-Kissiä, mutta kerron aina heille, miten nostalginen olo minulle tulee lapsuuteni lempimakeisesta.”

Onko sinulla samanlainen makumuisto lapsuudesta kuin espoolaisilla fudismutseilla?

Kiss-Kiss -karamelli on Fazerin kolmanneksi vanhin makeistuote. Kiss-Kiss on alun perin jo vuodelta 1897 eli täyttää vuonna 2017 kunnioitettavat 120 vuotta.