Moni suomalainenkaan ei tiedä, että heidän rakastamansa maanmiehet Karl Fazer ja Gustaf Mannerheim olivat ystäviä. Suklaatehtailija ja sotamarsalkka edustavat näennäisesti eri elämänaloja ja verkostoja. Suomen suurruhtinaskunnan ja vastaitsenäistyneen tasavallan piirit kuitenkin olivat käytännössä pienet. Mannerheimia ja Fazeria yhdisti, kuten taiteilija Eero Järnefeltiäkin, kokemus Venäjältä sekä kosmopoliittinen tausta.

Miltei samanikäiset Fazer (s. 1865) ja Mannerheim (s. 1867) tutustuivat lähemmin  metsästyksen parissa. Vuonna 1924 Fazer vuokrasi omistamansa Kaivopuiston huvilan kenraali Mannerheimille varsin edullisin ehdoin. Ystävyys kukoisti aina Karl Fazerin kuolemaan saakka lokakuussa 1932 - Fazer itse asiassa kuoli yhteisellä metsästysretkellä Mannerheimin vierellä. Tämän jälkeen Mannerheim asui edelleen suvun omistamassa talossa. Vielä tänä päivänä Mannerheim-säätiö vaalii Fazerin muistoa yhteisten arvojen, isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden kautta.

Tutustuminen – huvila Kaivopuistossa

Konkreettinen tapahtuma tai hetki, jolloin Gustaf Mannerheimin ja Karl Fazerin tuttavuus sai alkunsa, ei ole tiedossa. Se on kuitenkin ajoitettavissa Helsinkiin, itsenäisyyden ensimetreille, ja ensimmäinen heitä yhdistävä tekijä oli 1920-luvun alussa syntynyt vuokrasuhde.

Mannerheimin lähipiirissä nimittäin mietittiin näihin aikoihin kansallissankarille sopivaa asumista. Valkoinen kenraali Mannerheim asui tuolloin vuokralla Mariankadulla. Kauppias Karl Fazer oli tavannut hänet tammikuussa 1918 ja ihaili tätä suuresti. Koska Fazer itse omisti useita kiinteistöjä Helsingissä teki hän siksi oman ehdotuksensa siitä, että Mannerheim asettuisi Kaivopuistoon, huvilaan nro 22 Kalliolinnantielle. Fazer sai kunnian ottaa vastaan kenraalin suostumuksen ja antoi tälle vapaat kädet muutos- ja uudistustöihin. Hän myös vastasi kaikista kustannuksista. Mannerheim oli hyvin inspiroitunut oman kodin sisustamisesta. Herrojen kirjeenvaihdossa on säilynyt lukuisia suunnitelmia siitä talosta, jossa Mannerheim-museo nyt toimii. Vuonna 1923 Mannerheim ehti mietiskellä taloaan jopa algerialaiselta sairaalavuoteeltaan:

”Jag tror det viktigaste i ett hus är att få alt, som fordras för det dagliga lifvet och servicen, löst på det mest tillfredsställande sätt – mottagningar komma först i andra rummet.”

Metsästystä ja seurustelua

Talon muutostöitä johtavat arkkitehdit Karl Malmström ja Robert Tikkanen metsästivät molemmat yhdessä Karl Fazerin kanssa – yhteys on saattanut syntyä tätä kautta. Myös Gustaf Mannerheimille metsästys oli rakas harrastus. Hän saattoikin nyt vihdoin luoda oman pysyvän kodin kaikkine matkamuistoineen ja metsästystrofeineen. Yhdessä 1926 kauppaneuvoksen tittelin saaneen Karl Fazerin kanssa he osallistuivat monelle yhteiselle metsästysretkelle ja siitä tuli toinen heitä yhdistävä tekijä. ”I morgon tidigt far jag till Fazer för att under 2-3 dagar jaga vildgäss, orre och hare” , kirjoitti Mannerheim sukulaiselleen lokakuussa 1930.

Pariisissa pidetyssä kansainvälisen metsästysneuvoston kokouksessa 1930 edustivat Suomea peräti seitsemän edustajaa 109:stä, näiden joukossa kauppaneuvos Fazer ja kenraali Mannerheim, Suomen Yleisen Metsästäjäliiton kunniapuheenjohtaja, ja oletettavasti yhteiset ystävät Monsieur Hackman ja Tohtori Rosenlew. Metsästysharrastuksella oli tärkeä sosiaalinen merkitys, ja niiden aikana eri ammattikuntien edustajat voivat keskustella eri elämänaloihin liittyvistä kysymyksistä. Mannerheim-museossa säilyneistä illallisvieraslistoista ja plaseerauskorteista päätellen isänmaata palveltiin myös illallispöydästä käsin.

Ystävyyden sävy sai näin monia muotoja. Fazer ja Mannerheim puhuttelivat toisiaan hyvinkin kunnioittavasti – ”Ni, herr General” – ”högtärade Herr Fazer” – mutta toisaalta aitoa kiintymystä osoittaen, kuten saksaksi ja ranskaksi kirjoitetuissa sähkeissä (”très touché”, ”amitiés”). Kummankin verkostot olivat luontevasti käytännön kosmopoliittisia. Heitä yhdisti ruotsinkielisyys, pitkä oleskelu Pietarissa, ja vielä lopulta Sveitsi.

Elämää pidempi suhde

Karl Fazer kuoli lokakuussa 1932, 66-vuotiaana, metsästysretkellä Jokioisilla Mannerheimin kanssa. Vielä elokuussa Mannerheim oli lähettänyt oman valokuvansa ”ystäville Taubilassa” kiitokseksi. Kauniissa ja ajalle tyypillisesti hiukan pateettisissa muistosanoissaan Mannerheim luonnehti ystäväänsä seuraavasti:

“Sinun elämäsi oli työtä ja toiminnanhalua, mutta työn vakavuuden keskellä luonto oli sinulle ainaisen ilon aihe. Metsien linnut ja kaislojen sorsat, ne olivat sinun ystäviäsi. Niiden elämä lisäsi sinun omaan elämääsi lujuutta. kuten ei kukaan muu, sinä ymmärsit korpimaiden lumoa, ja erämetsistä sinä kirvoitit niiden salaiset aarteet. Kohtalo tahtoi, että sinun piti kaatua rakastamiesi honkien keskelle. Aurinko kultasi niiden runkoja ja taivas kaartui korkealle sinä kuolinpäivänä, jolloin sinä suistuit maahan. Ja näköpiirin rajalla villihanhet lensivät tuhatvuotista tietään etelää kohti. Painakoon synnyinmaan multa kepeästi väsynyttä metsästäjää, kirkastakoon aurinko hänen tietään tuntemattomaan kaukaisuuteen.”

Karl Fazerin kuoleman jälkeen sotamarsalkaksi ja Suomen Marsalkaksi ylennetty Mannerheim jatkoi yhteydenpitoa pojan Sven Fazerin ja kauppaneuvoksetar Berta Fazerin kanssa. Mielikuvitusta hivelee Mannerheimin kirjoittama ostoslista hintoineen päivällisille 1935, joihin on nähtävästi tarvittu 9 ankkaa, 6 hummeria, hanhenmaksaa, viinejä, kukkia ja ”Fazer”. Lauantaina 19. helmikuuta 1938 Mannerheim isännöi Kaivopuiston kodissaan 36 hengen illallista, vieraiden koostuessa heidän lisäkseen mm. Italian, Belgian, Amerikan, Unkarin ja Brasilian suurlähettiläistä. Berta Fazerille joidenkin juhlien jälkeen sähkeeseen kirjoitetussa runossaan Mannerheim esittää harvoin nähdyn muodon joviaalille luovuudelleen:

”För den vackra poesin av fem skaldegenin/för gåvor utan tal efter var och ens val/för dryck och för mat tackar tacksam soldat av fullaste hjärta – Thessi, Kitty, Dolly, Brita och Berta. Mannerheim”

Side 1945 perustetun Mannerheim-säätiön ja Karl Fazerin yrityksen välillä on säilynyt läpi vuosikymmenten. Kun Mannerheim puolestaan kuoli 1951, osallistui koko Fazerin konttorihenkilökunta nimillään yhteiseen surunvalitteluadressin. Mannerheim-säätiö sai jatkaa vuokrasuhdetta pitkään Marsalkan poismenon jälkeenkin, ja museossa kerrotaan aina Marsalkan talon tarina. Mannerheim-säätiössä toimi vielä 1990-luvulla puheenjohtajana Peter Fazer.

Yhteistyötä vuonna 2017

Marsalkka Mannerheimin 150-vuotisjuhlavuonna Mannerheim-säätiöllä on ilo tehdä yhteistyötä Oy Karl Fazer Ab:n kanssa. Suomen itsenäisyyden juhlavuonna 2017 on helppo kertoa historiallista tarinaa, jonka arvoihin me yhteistyön osapuolet edelleen olemme sitoutuneita. Suomen rakentamisessa itsenäiseksi toimijaksi ja hyvinvointiyhteiskunnaksi on sen suurilla yksilöillä merkittävä sija. Heidän isänmaallisuutensa yleiskosmopoliittisen ja avarakatseisen luonteen ymmärtäminen on tärkeää vielä tänään. Sveitsiläiset juuret omaava pietarilais-ranskalaisen kulttuurin omaksunut Karl Fazer ja Venäjällä vaikuttanut polyglotti maailmanmies Gustaf Mannerheim olivat monikulttuurisia vahvoja persoonia, joiden suomalaiset saavutukset ovat vastaansanomattomia, ja jotka omalla esimerkillään myös ovat inspiroineet monia suomalaisia olemaan ylpeitä Suomesta, sen luonnosta ja kulttuurista, sen menneisyydestä ja sen tulevaisuudesta.

Teksti: Mannerheim-museon kuraattori, FT Kristina Ranki

Fazerin vierailukeskuksessa on esillä 31.8.2017 saakka näyttely Karl Fazerin ja Gustaf Mannerheimin ystävyydestä. Ensimmäistä kertaa esillä olevista esineistä koostetun näyttelyn on kuratoinut Mannerheim-museon päämuseomestari Toni Piipponen.