Pirita sai isoisältään ohjeet saunan rakentamiseen. Nyt Päiväntasaajan paahteessakin saunotaan.

Tansaniassa asuva Pirita kertoo:

”Istun saunan lauteilla puutarhassani Päiväntasaajalla. Öljylampun hämyssä leijailee vähän savua, ja kiukaalta nousee vesihöyryn mukana koivupuun tuoksua. Suljen silmäni ja kuuntelen. Täällä ei huuda kuikka hiljaisessa kesäyössä, vaan äänimaiseman täyttää suurisilmäisten galagoapinoiden rääkäisyt, heinäsirkkojen siritys, lehmien ammunta ja kauempaa kantautuva moskeijan rukouskutsu.

Astun vanerisesta ovesta ulos mustaan pimeyteen. Taivaalla tuikkii ääretön määrä kirkastakin kirkkaampia tähtiä. Näky on huikaisevan kaunis. Ilma on noin +30 asteista, mutta tuntuu löylyn lyömällä iholla mukavan viileältä. Katse etsii turhaan tähtien joukosta Otavaa. Kuu on samaa vanha tuttu. Iholle eksyy muutama moskiitto, ja huitaisen ne pois. Masai-nuorten iloinen keskustelu lähenee pensaiden takana, mutta loittonee taas. Tuuli käy lempeänä, ja kuutamon valossa erottuvat suurten akaasiapuiden siluetit.

Mieli vaeltaa kotimaan paukkupakkasiin ja hyytävään viimaan. Vielä muistan, kuinka raikkaassa talvi-illassa pakkanen haukkaa nenänpäätä, posket punoittavat ja sormia pakottaa. Kuinka hengitys höyryää ja lumi narskuu kenkien alla. Puiden oksat notkuvat lumipeitteestä ja pakkanen rasahtelee puissa, mutta muuten on hiiren hiljaista. Voi kulkea usean kilometrin matkan, ja olla silti kohtaamatta yhtään elävää olentoa. Vetäessä puhdasta pakkasilmaa keuhkot täyteen voi tuntea koko kehon virkistyvän. Kylmässä ja pimeässä kotien ikkunoissa loistavat valot tuntuvat kutsuvan lämpimiltä. Kun pääsee kotiin, mikä onni onkaan, jos siellä odottaa saunan lämpö. Miten ihanaa onkaan nousta lauteille nipistelevin varpain ja kohmeisin sormin. Tuntea oikein toden teolla miten lämpö sulattaa koko kohmelon. Sitä tunnetta ei mikään voita. Kaipaus nostaa päätään.

Palaan takaisin Tansanian saunani lempeään hämyyn. Oveen naulatussa postikortissa poika vihtoo nauraen isosisäänsä. Isoisältä mekin saimme ohjeet tämän saunan rakentamiseen. Ja hyvä siitä näillä ohjeilla tulikin. Meidän pieni palamme Suomea - levon keidas - Päiväntasaajan paahteessa. Heitän vettä kiukaalle, ja vaivun vielä ajatuksiini. Lintu rääkäisee äänekkäästi takapihamme pienen viidakon oksilla. Tuli alkaa hiipumaan. Kiukaan vielä sihistessä viimeisiä lämpöjään suljen silmäni ja hengitän savuun sekoittuvaa tuttua vihdan tuoksua. Lopuksi laskeudun lauteilta ja peseydyn tervasampoolla ja muurahaisten kansoittamalla vedellä. Lähtiessäni kulkemaan kuun valossa kohti kotiamme, tunnen taas olevani valmis tuleviin arjen haasteisiin ja iloihin täällä Tansanian taivaan alla. ”

Kerro oma tarinasi! Voit osallistua videolla, valokuvalla ja/tai tekstillä.

  • Osallistu postaamalla oma tarinasi Instagramissa tai Twitterissä hashtagilla #PienipalaSuomea ja tagilla @fazersuomi.
  • Tarinoita vastaanotetaan sähköpostitse osoitteessa pienipalasuomea@fazer.com
  • Tai Fazerin Sinisen Facebookissa yksityisviestillä tai jotain aiheeseen liittyvää postausta kommentoimalla.
  • Voit myös ilahduttaa meitä postikortilla tai kirjeellä osoitteeseen Fazerin Sininen / Pieni pala Suomea, Fazerintie 6, 01230 Vantaa

Kaikki 30.11.2017 mennessä kerrotut tarinat ovat mukana arvonnassa. Katso kampanjan säännöt täältä.