Pauliina Martikainen on aina tiennyt, että hänen ukkinsa Aimo keksi Marianne-makeisen. Vasta tänä vuonna Pauliinalle selvisi, millainen salaisuus karkin taustalle kätkeytyy.

Pauliina Martikainen istuu Aalto-yliopiston luentosalissa kuuntelemassa luentoa tuotebrändeistä ja niiden uudistamisesta. Susanna Brummer Fazerin markkinoinnista nostaa onnistuneesti uudistuneeksi kaikkien tunteman punavalkoraidallisen piparminttusuklaamakeisen.

Pauliina empii vain hetken, mutta nostaa sitten kätensä pystyyn.

”Minun ukkini Aimo Martikainen muuten keksi tämän, siis Mariannen.”

Luennoitsija Susanna Brummer innostuu ja kannustaa luentonsa jälkeen Pauliinaa selvittämään, millaisia tarinoita Mariannen takaa löytyy. Pauliina tajuaa, että lapsuudesta asti tutussa karkissahan on ilmiselvä tutkielman aihe.

Pauliinan Aimo-ukki kuoli vuonna 2008, mutta onneksi Pauliinan Pekka-isältä löytyi paljon Marianne-muistoja.

”Jo ensimmäisestä puhelusta tuli aivan erilainen keskustelu, kuin puheluistamme yleensä.”

Pekka Martikainen on asunut viime vuodet Keski-Euroopassa. Nyt hän vastaa puhelimeen Itävallan Salzburgissa.

”Ensimmäistä kertaa kerroin tyttärelleni koko tarinan”, sanoo Pekka.

"Meidän perheessä Marianneja kuluu. Viemme näitä aina tuliaisiksi kylään mennessä. Siitä kehkeytyy hauska keskustelu”, Pauliina ja Pekka kertovat."

Marianne-karkkeja alettiin valmistaa vuonna 1949. Ensin karamellin nimenä oli Lyhde, kunnes vuoden kuluttua se muuttui Marianneksi.

”Isä aina korosti, että Marianne ja minä olemme syntyneet samana vuonna, eli vuonna 1950”, Pekka Martikainen kertoo.

Hän vietti koko lapsuutensa karkkitehtaan naapurissa Toijalassa ja Lappeenrannassa. Pekan isä Aimo Martikainen oli alun perin Chymoksen karamellimestari ja myöhemmin koko tehdasalueen teknillinen johtaja. Pekalla oli vapaa pääsy niin tehdassaleihin kuin päälliköiden saunailtoihinkin.

”Sotakavereidensa kanssa viettämissään saunailloissa isä kertoi kauniista vihreäsilmäisestä tanssijattaresta, jonka oli tavannut Pariisin Moulin Rouge -teatterissa. Hänen nimensä oli Marianne. Minä istuin sivussa ja vähän salaakin miesten juttuja kuuntelemassa.”

Pekka Martikainen ei muista, että isä olisi koskaan maininnut tanssija-Mariannea kotona arkipäivän tuoksinassa.

"Muistan isän oikeudenmukaisena ja jatkuvasti uudesta kiinnostuneena miehenä. Tässä 50-luvun puolivälissä otetussa kuvassa olemme Lappeenrannassa Tammitien kotimme edustalla. Vasemmalla veljeni Jorma, sisareni Kirsi, äiti Aune, isä Aimo ja edustalla minä, Pekka kertoo.

”Makeiset olivat isäni intohimo ja hän oli aina töissä. Omar, Julia, Lontoon rakeet ja Merirosvorahat ovat kaikki isäni luomuksia. Hänen ehtymättömän kiinnostuksensa kohteita olivat myös hillot ja mehulinjastojen kehittäminen.”

Jotkut tuotteet kestivät vain aikansa, mutta Mariannesta tuli suomalaisten rakastama kestosuosikki.

Myös Pekka Martikainen päätyi Chymokselle töihin opiskeltuaan ensin 70-luvulla markkinointia Länsi-Berliinissä.

”Minulle oli selvää, että Chymoksen tuotteista juuri Marianne sekä liköörit menestyisivät ulkomaillakin. Myinkin neuvostoliittolaisille Polar-liköörin, josta tuli siellä varsin suosittu juoma.”

Martikaisen perheen Chymos-historiaan tuli katkos, kun Pekka Martikainen perusti oman firman.

”Nyt tuntuu hienolta, että Pauliina ryhtyi selvittämään Chymoksen ja samalla sukumme historiaa.”

Fazer osti Chymoksen vuonna 1993, ja edelleenkin Marianne-karkit maistuvat suomalaisille. Tänä vuonna Marianne on satavuotiaan Suomen nimikkomakeinen, jota tarjotaan virallisissa tapahtumissa sinivalkoisessa juhlakääreessä.

Pauliina löysi arkistoista ja haastatteluista monenlaista yllättävää.

”En ollut tiennyt, että 70–80-luvuilla Mariannea myytiin Yhdysvalloissa kultaruskeassa paperissa ja nimellä Scandies. Japanissa saman makeisen nimi oli ChewCools ja se käärittiin värikkääseen paperiin”, kertoo Pauliina.

"Muistan ukin lämpimänä ja puheliaana. Hän tarinoi aina joko karkeista tai sodasta. Tässä kuvassa olen ukin sylissä Petteri-veljeni kanssa 1994", Pauliina Martikainen muistelee. 

Kun Pauliinan tutkielma Menestyjäbrändin tarina – Kuinka brändistä rakentuu ikoni keväällä valmistui Helsingin yliopistossa, Fazerin johto kutsui Pauliinan esittelemään löydöksiään.

”Se oli viehättävä tilaisuus. Moni fazerilainenkin kuuli ensimmäistä kertaa Mariannen taustat.”

Eniten Pauliinaa ovat kuitenkin liikuttaneet Pekka-isän reaktiot.

”Tämä on hänelle tärkeä juttu, koska kokosin yhteen tarinan, jonka palaset olivat sirpaleina eri puolilla maailmaa.”