Fazer_Puikula_Iltapalasatu_Uninenjuttu.png© Anne Vasko

Satu 1: Uninen juttu

Nyt alkaa iltasatu!

Hyppää tarinan kyytiin. Tai siis älä hyppää, ainakaan niin korkealle, että lennähdät kattoon!

Tarinan kyytiin pääsee…  Nyt tark-ka-na, kerron miten.
Tarinan kyytiin pääsee kuuntelemalla.

Ja nyt, - - - , tarina alkaa.

Tervetuloa taloon! 

Tässä pikkuruisessa keltaisessa kodissa asuvat Kipittäjä, Tip-Top, Hattara ja Nukkupää. Kun sinä kuuntelet tätä tarinaa, on jo ilta. Siitäkin huolimatta tämä juttu alkaa anivarhaisesta aamusta!

Anivarhainen aamu on niin aikainen aamu, että yö on hädin tuskin ehtinyt livahtaa ulos ikkunasta. Aurinkokin vielä haukottelee. Mutta ei auta kääntää kylkeä, herätyskello soi.

Pärise kuin vanha vedettävä herätyskello. Ja lähes samaan hengenvetoon komenna itsesi hiljaiseksi.

Senkin rämisevä rakkine! Kaikki tässä talossa haluavat vielä nukkua!”

Paitsi tietenkin Kipittäjä. Hän on jo valveilla. Kipittäjä on porukan pienin ja leikkii omassa sängyssään pehmotiikerillä ja luppakorvalla.

Loilota hiukan! Tai beatboxaa.

Ja Hattarankin huoneesta kuuluu ääntä…! Hattara on noussut hyvällä tuulella ja jammailee hiusharja mikrofoninaan. 

Surise kuin sähköhammasharja ja suhise kuin vesihana.

Niin ja tuo on Tip-Top! Tip-Top harjaa jo hampaitaan. Hän tietää, että niin on viisasta tehdä ennen aamiaista eikä vasta jälkeenpäin.

Hmm, kun siis sanoin, että anivarhain KAIKKI tahtoisivat nukkua tässä talossa, tarkoitin tietenkin, että kaikki paitsi yksi tahtoisivat nukkua…

Kuorsaa makeasti.

Eipäs kun, tie-ten-kin, että kaikki paitsi yksi eivät halunneet enää nukkua… Eli KAIKKI paitsi YKSI olivat jo nousseet. Unisena peittoa päänsä yli veti ainoastaan Nukkupää. Nukkupää on kodin vanhin asukas ja hänen todellakin olisi pitänyt jo nousta. On kiire!

HERÄÄ, NUKKUPÄÄ! ON TAAS TUIKI TAVALLINEN TIISTAI! SINUN PITÄÄ NOUSTA TOIMITTAMAAN TOSI TÄRKEITÄ ASIOITA!”

Paljasta seuraava salaisuus sadun kuulijalle kuiskaten ja koeta sitten kailottaen saada Nukkupää viimein ylös ja hereille.

Siis sanon tämän ihan rehellisesti ja suoraan, Nukkupää on, - - -, aikuinen.

NYT YLÖS, NUKKUPÄÄ!”

Noin! Nukkupään toinen silmä räpsähti auki. Hmm. Toinen vielä nukkuu. Mutta kyllähän keittiöön löytää yhdelläkin silmällä tihrustaen, ainakin omassa kodissaan.

Nukkupää näki Kipittäjän hereillä ja kuuli Hattaran ja Tip-Topin puuhastelevan. Ah-haaaamiaista”, Nukkupää haukotteli. Nukkupää nousi sängystä ja kiskoi housut lattialta päähänsä. Kuin jättiläispupun lötköt korvat! Sitten hän sujautti töppöset jalkoihin, vasemman jalan töppösen oikeaan jalkaan, ja oikean jalan töppösen vasempaan, ja tassutteli keittiöön aamutakki yllään. Aamutakin vyö jäi solmimatta ja se näytti nyt ihan kummallisen pupuihmisotuksen hännältä. Tyylikästä!”

Puuroa, tärkeää puuroa”, mutisi Nukkupää itsekseen ja kaatoi puurohiutaleita lautaselle. Valmista tuli! Syömään!”

Tulikohan todella valmista? Koeta opastaa Nukkupäätä eteenpäin aamupalahommissa:

Hmpf, muka valmista! Puuro pitää ensin keittää! Keittämättä hiutaleet tarttuvat vain kiinni kitalakeen!”

Nukkupää mutisi jotain heräämisestä ja kahvikupista. Aivan kuin kuppi astiakaapissa olisi osannut odottaa Nukkupäätä, sillä se oli jo hivuttautunut hyllyn reunaan ja kääntänyt korvansa niin, että siitä olisi helppo ottaa kiinni, vaikka unissaan. Nukkupää ei kuitenkaan ehtinyt tarttua mukiin ennen kuin ajatteli, että voisi sittenkin vielä hetkisen nojata päätään kaapin oveen ja huilata siinä ennen kuin muut ryntäisivät keittiöön.

Kaksi ja puoli sekuntia vain. Tai ehkä kaksi ja kolme neljäsosaa. Pienen hetkisss-kroooooh-pyyyyyyh”, Nukkupää laskeskeli.

Koeta herättää uinahtanut Nukkupää.

VOI NUKKUPÄÄ! Älä torku enää, herää!

Pitääkö kääntää soimaan jokin rämisevä rock-kanava?”

Rätise ja suhise oikeaa kanavaa etsien ja päädy laulamaan tuntemaasi rock-kappaletta!

Kas noin! Eeeeeeeeeeihhh! Nyt hän soittaa kitaraa unissaan! Mitä tästä oikein tulee? En kestä katsoa!”

Samalla hetkellä joku muukin päätti laittaa lusikkansa tähän aamu-uniseen soppaan. Kirjaimellisesti.

Minulle riittää! Hän ei herää! Jos meinataan saada aamupalaa pöytään, ei tässä auta enää mikään rokkenrolli tai hevimetalli. Tässä auttaa vain ja ainoastaan ruostumaton teräs! ELI MINÄ!” kuului parkaisu ylälaatikosta.

On sitä paitsi niin turhauttavaa, kun se unisena aina ottaa sormiinsa Haarukan, vaikka puuro LUSIKOIDAAN. olen lusikka. Puurohommat kuuluvat mulle!”

Kuulkaa kaikki! Ryhdytään hommiin. Operaatio Aamupala alkakoon!” lusikka kailotti.

Kattila! Sut pitää lennättää liedelle! Hakekaa munaleikkuri ja kuminauhaa. Nyt ammutaan kattila hellalle. Veitsi, sulle voiteluhommat! Onko kukaan saanut yhteyttä jääkaappiin, entä leipäkoriin? Ollaanko siellä valmiina? MAYDAY, MAYDAY. KOODI: NUKKUPÄÄ TÄYDESSÄ UNESSA, SILKKAA KUORSAUSTA: AAMIAISEN TOTEUTUMINEN ON TAAS KERRAN VAIN JA AINOASTAAN ASTIOIDEN VASTUULLA.”

Lusikka jakeli vimmatusti ohjeita joka suuntaan.

Vauhtia, välineet! Mä en pääse puuroon, eikä kukaan ehdi kouluun, päikkyyn, kasinaamuun, bussiin, lauttaan, lossiin, maailmanhyrrään, kurrenpyörään ja viittä vaille jokapaikkaan, saati sitten mihinkään, jos emme saa tätä hommaa haltuun. ON täysin TURHAA yrittää herättää Nukkupäätä. Nyt aamupalaa pöytään omin voimin. Tähän tahtiin!” Lusikka nakutti tahtia laatikon reunaan.

Näky oli huima! Kattila lensi kaaressa hellalle. Jääkaapin ovi lennähti auki. Kurkku heitti kuperkeikkaa ja laskeutui viipaloituna keskelle pöytää. Kahvinkeitin naksahti päälle, ja vesihana alkoi lorista. Hiutaleet lensivät puurokattilaan, ja vispilä viskasi itsensä puuroa sekoittamaan.

Kun Nukkupään toinenkin silmä vihdoin räpsähti auki, kaikki oli valmista ja aamiainen katettu pöytään. Hattara, Tip-Top ja Kipittäjä ilmaantuivat ovensuuhun.

Hyvää huomenta, rakkaat! Aamupala on katettu. Olkaa hyvä. Sehän valmistui kuin itsestään”, Nukkupää myhäili ja jatkoi: Tästä tulee hyvä päivä!” Ja niin sanoessaan Nukkupään käsi osui kuin osuikin laatikossa yhä tahtia huitovaan lusikkaan. Se pääsi siis pulikoimaan aamupuuroon, aivan kuten oli toivonut.

Niin, ja kiva päivä siitä tulikin! Ja sen kivan päivän iltana Kipittäjä, Hattara ja Tip-Top pyysivät Nukkupäätä lukemaan heille iltasadun.. Ja niin Nukkupää teki, tottakai. Lukeminen sujui loistavasti molemmat silmät auki. Mutta siinäpä saattoikin piillä syy aamun unisuuteen. Nukkupää ei nimittäin malttanut lukemiseltaan laittaa silmiään kiinni ollenkaan! Kun muut nukahtivat sadun tahtiin, Nukkupää ei itse voinut lopettaa. Hän luki läpi koko yön, anivarhaiseen aamuun asti. Niin jännittävä satu oli!

Ja tämän pituinen oli tämä iltasatu.

Rätise ja suhise rauhoittumiseen sopivaa taajuutta etsien.

Minä alan nyt etsiä yöllisiä taajuuksia. Kun sinä nukut, minäkin lepään ja olen pois päältä. Tällaiset rätisevät radiotkin tarvitsevat unta, varsinkin tällaisessa talossa, jossa kattila osaa lentää liedelle, kurkku heittää kuperkeikan ja lusikka uida puurossa, noh en minä sitä uudestaan ala kertoa sentään, sinähän kuulit jo kaiken sen!

Seuraavalla kerralla kerron ihan uudet jutut tästä talosta.

Hyvää yötä!

© Kaisa Happonen